Selviytymistarina

Kello on kolme yöllä. Aloitin Sankarien sukua -kirjan lukemisen illalla, tarkoitus oli vain vähän kurkistaa. Nyt jäljellä on muutama kymmenen sivua, eikä minulla ole aikomustakaan lopettaa sivunkääntöä.

Sasha Vasilyuk kirjoittaa ”neuvostokansojen” kärsimyksistä, mutta millä lailla. Sankarien sukua -kirjassa yksityinen ja yleinen kokemus yhdistyvät poikkeuksellisen tasapainoisesti.

Romaani tarkentaa katseen Ukrainan kompleksiseen historiaan – osana Neuvosto­liittoa ja kansana, jolla on ollut myös itsenäinen identiteetti. Sankarien sukua on todellinen kansan ja yksilön selviytymistarina.

Ukrainasta tuli lyhyen itsenäisyyden ajan päätyttyä Neuvostoliiton perustajajäsen. Kun päähenkilö Jefim Šulman lähetetään neuvostojoukkojen mukana Liettuaan Saksan hyökkäyksen alla 1941, hän on jo idealistinen neuvostokansalainen.

Mielen sopukoissa jäytää nälänhätä, holodomor, jossa keskusjohto yritti viljan täydellisin pakko-otoin tehdä Ukrainassa etnistä puhdistusta. Varusmies Šulman haluaa kuitenkin olla ensisijaisesti sotilas, joka palaa palveluksesta kotiin äitinsä ylpeäksi tekevänä sankarina, kuten hänen isoveljensä aiemmin.

Ongelma on se, että Šulman on juutalainen. Vastassa on ylivoimainen Saksa ja sen rotuajattelu.

Šulman on selviytyjä, joka toisessa tarinalinjassa jättää jälkeensä kirjeen vuonna 2007 Donetskissa, itsenäisessä Ukrainassa. Siinä kerrotaan suuri sodasta syntynyt salaisuus, jota hän on varjellut läpi Neuvostoliiton aikakauden.

Vasilyuk ei selitä vaan antaa tilanteiden näyttää. Neuvostoliiton kontrolliyhteiskunnasta on kirjoitettu kirjoja kuin talvisodasta Suomessa. Silti Sankarien aika onnistuu erottumaan joukosta. Ehkä kyse on kerronnan lämmöstä päähenkilöitä ja myös eri yhteiskuntia kohtaan. Neuvostoliiton aikakautta kuvataan myrkyllisenä mutta oudolla tavalla toimivana, vailla puhkiselittelevää jälkiviisautta.

Vasilyuk kirjoittaa selitteessä kirjan saaneen alkunsa todellisesta tapahtumasta, jossa hänen isoisänsä KGB:lle jättämä tunnustuskirje paljastui. Romaanissa siteerataan samaa tekstiä, ja salaisuus oli kirjailijan mukaan suvulle samanlainen järkytys kuin se on hänen kirjassaan.

Vasilyuk on asunut lapsesta asti Yhdysvalloissa. Kaukokaipuu jälleen sotaa käyvään kotimaahan näkyy romantisointina, mutta esikoisteos on kaikkiaan hallittua, tyylikästä tekstiä, teknisesti ja emotio­naalisesti. 

Sasha Vasilyuk: Sankarien sukua. Suome­n­tanut Jaakko Kankaanpää. 347 sivua. WSOY, 2025.