Suunta hukassa

nuori mies on paennut yllättäen Italiasta Englantiin, luultavasti poliittisista syistä. Kuka hän oikeastaan on? Rakkaan Michelen keskushenkilö jää jossain määrin arvoitukseksi, sillä romaani kiertyy hänen poissaolonsa ympärille. Äänen saavat pääasiassa hänen perheenjäsenensä ja tuttavansa.

Kirjeissä ilmenee ainakin, että Michele on vauraasta perheestä. Isä on esimerkiksi jättänyt pojalleen perinnöksi tornin. Kun sisar Angelica miettii, millä rahalla sen voisi kunnostaa, toinen sisko Viola toteaa ykskantaan: ”Älä ole tyhmä. Rahan saamiseksi ei tarvitse kuin myydä osa Spoleton tonteista.”

Michelen poliittista orientaatiota ja pesäeroa porvarillisesta perheestään selittää tapahtuma-aika. Romaani sijoittuu vasemmistoradikalismin vuosikymmenelle, 1970-luvulle. Politiikkaan viitataan silti lähinnä epäsuorasti. Esimerkiksi Angelican puolison kerrotaan olevan mukana ammattiyhdistyksen toiminnassa ja näkevän ”vakoojia ja fasisteja kaikkialla”.

Romaanissa on kirjeiden lisäksi kertovia jaksoja ja dialogeja, mutta hahmot rakentuvat paljolti kirjoitustapansa kautta – kirjeromaaneille ominaisesti. Elina Melanderin suomennos välittää eri tyylit vivahteikkaasti.

Äiti Adriana marmattaa, Michelen epämääräistä toimintaa rahoittava ystävä Osvaldo kynäilee haaveksuvasti, Angelica kuivaan sävyyn: ”Rakas Michele, tapasin sen Via dei Prefettin tytön. Maran. Mikä sarjakuvanimi. Maria olisi parempi. Yksi i-kirjain lisää, ja kaikki voisi olla toisin. Vein hänelle vähän rahaa. Pyysin ne äidiltä. Osvaldo tosin sanoo, että Mara tarvitsisi työpaikan enemmän kuin rahaa. Se ei ole kovin yksinkertaista, sillä hän ei osaa mitään.”

Sotienjälkeinen kulttuurin murros näkyy politiikan lisäksi perhesuhteissa. Vaikka avioliitot rakoilevat, tietyt italialaiset perinteet kestävät: läheisistä pidetään huolta, olivat he verisukua tai eivät.

Huolenpito saa välillä koomisiakin piirteitä. Mara, Michelen entinen seksikumppani, kertoo kirjakustantajan sanoneen, että Matilde-tädin kirja on kamalaa roskaa.

”Hän aikoo silti julkaista sen”, Mara kirjoittaa, ”koska tahtoo olla mieliksi Adalle, joka tahtoo olla mieliksi Osvaldolle, joka tahtoo olla mieliksi tädillesi, ja niin edespäin. Sitä paitsi äitisi maksaa kaikki kulut.”

Rakkaassa Michelessä on paljon pisteliästä huumoria, mutta pohjavire on surumielinen. Yksi on poissa, ja kaikilla on suunta hukassa. Romaanin kirjoittaja Natalia Ginzburg on 1900-luvun merkittävimpiä italialaiskirjailijoita, jolta soisi käännettävän fiktion lisäksi myös esseitä. 

Natalia Ginzburg: Rakas Michele. Suomentanut Elina Melander. 181 sivua. Aula & Co, 2024.