Stephen King on itse Amerikka
Periamerikkalainen kauhukirjailija on vanhemmiten muuttunut aivan ihanaksi, Kari Salminen kirjoittaa.
2
MIN
Castle Rockin koulutoimenjohtaja kertoo isästään, kuulusta kirjailijasta, jonka jäämistöstä löytyy erikoinen metafiktio. Se on tosifiktiota, joka kertoo fiktioiden synnystä. Stephen Kingin Pimeällä puolella -kokoelman avaa siis metafiktio, ja se vielä kertookin metafiktiosta.
Avaruusolioitakin tavataan, ja opetus kuuluu: ”Mikään ei voi antaa teille sitä mitä teillä ei jo ole.”
Tämä on Kingin, herra Itse Amerikan, näkemys lahjakkuudesta. Se tulee sisältä.
”Me sanomme sitä lahjaksi ja kutsumme itseämme lahjakkaiksi, mutta eihän lahjoja koskaan ansaita. Niitä saadaan. Lahjakkuus on näkyväksi tehtyä armoa.”
Stephen King on vanhemmiten muuttunut vallan ihanaksi. King oli 1900-luvun jälkipuoliskon mentaliteettien ensyklopedia siinä kuin televisiokin. Hän tiivisti olennaiset Amerikasta sekä median ja tuotemerkkien aikakaudesta. Nyt on aika metamuistella sitä sentimentaalisen setämäisesti.
King on ollut taviselämän kronikoitsija kauhun piikeillä, populisti mörkönaamarissa. Hän on Amerikalle samaa kuin Dickens oli Englannille ja Balzac Ranskalle. Hän kirjaa ja jalostaa olevaa. King ei katso raportteja, tilikirjoja ja oikeuspöytäkirjoja vaan mielialojen, tunteiden ja arkisuuden ainesosia.
Tarinoiden oudot jutut tulevat B-leffoista, EC-sarjakuvista, pulpista, Hämärän rajamailta, vanhasta rockista, purkkakuvista, jenkkiautoista, hampurilaispaikoista ja psykoanalyysin palikkapuolelta. Sieltä myös George Lucas ja Steven Spielberg ovat kotoisin.
Kuin jo lähtiessä minisarjaksi kirjoitettu pienoisromaani Danny Coughlinin paha uni on King-metodiesitys. Yliluonto on vain tekosyy luonnekuvien ja kohtalon draamalle.
Kingin tarinoissa tavaroilla ja yrityksillä on nimet. Brändiä riittää kuin Bret Easton Ellisillä. Kun kohtauksessa soi rock, se ei ole ”rockia” vaan Nazarethia. Auto ei ole auto vaan Buick-dinosaurus.
Realismia ovat myös unitapahtumat, kuvitelmat, selvänäkö, enteet ja ääritilat. Niihin uskotaan.
Kieli merkitsee. Kingin vuorosanat pysyvät arjessa. Ilkka Rekiaron hieno suomennoskin toimii niin eikä sooloile.
Kun King vetelee kolmannessa persoonassa, kertoja uppoaa henkilöiden maailmaan ja heidän kieleensä. Se on sitten Amerikka perusihmisten seinämaalauksena, jossa on kulahtaneita baseball-tarroja.
Unennäkijät-novelli kuulemma pelotti kirjoittaessa Kingiä itseäänkin. Lukija ehkä vain ihailee kun tarina iskeytyy harhoista kosmisen perimmäiseen maailmaan. Onhan tässä haastetta.
Stephen King: Pimeällä puolella. Suomentanut Ilkka Rekiaro. 532 sivua. Tammi, 2025.