Kukkahattusetä
Ville Hännisen toimittama antologia taustoittaa ja yllättää, Matti Komulainen kirjoittaa.
Pekka Puupää oli ensimmäinen suomalainen sarjakuva, joka saavutti kansan suursuosion. Huippuvuosina 1940-luvun lopussa ja 1950-luvun alussa Pekka Puupää -kirjoja myytiin parhaimmillaan noin 70 000 kappaletta. Ennen Väinö Linnan Tuntematonta sotilasta mitään muuta suomenkielistä teosta ei ostettu vuosittain yhtä paljon.
Ville Hänninen on valinnut teokseensa Pekka Puupää – Alusta loppuun yllättäviä näytteitä. Mukana on ensimmäinen ja viimeinen Puupää-strippi. Ohessa Hänninen kartoittaa hahmon luojan Ola Fogelbergin (1894–1952) vaiheet. Osuusliike Elannon mainospäällikkö piirsi Pekka Puupäätä 27 vuoden ajan 1925–1952. Fogelberg teki myös ensimmäistä kotimaista jatkosarjakuvaa Janne Ankkasta. Teoksensa hän signeerasi nimimerkillä Fogeli. Alku-urallaan hän kuvitti myös Suomen Kuvalehteä.
Pekka Puupää oli Fogelbergin mukaan yksinkertainen mutta avulias ja hyväsydäminen mies, joka joutui kommelluksiin inhimillisten heikkouksiensa vuoksi. Hän ei koskaan syyllistynyt ilkeyteen, mutta välilllä vokotteli vieraita naisia tai suuntasi herraskaisesti Kämpiin juhlimaan.
Pekka oli 1900-luvun alkupuoliskon yhteiskuntakehityksen peili. Kansanmies ihmetteli modernin maailman ilmiöitä elokuvasta fasismiin ja teki tuttavuutta julkisuuden hahmojen kanssa. Ruuduissa vilahtavat muun muassa ”filmikenraali” Erkki Karu ja Miss Eurooppa Ester Toivonen.
Kirja tuo esiin muutakin kiinnostavaa. Vuonna 1926 Pekka seikkaili nimellä Piet Bolhoofd hollantilaisessa osuustoimintalehdessä De Verbruiker mahdollisesti ensimmäisenä suomalaisena käännössarjakuvana.
Hahmon pelkistetyn selkeässä piirrostyylissä ja tapahtumien episodimaisuudessa voi nähdä yhtäläisyyksiä varhaiseen Tinttiin, joka alkoi seikkailla neljä vuotta Pekan jälkeen. Välillä Pekka kolusi maailmaa Tintin tavoin ja päätyi New Yorkissa vetelemään ”opiumihaikuja”. Paikoin pilkahtava anarkistisuus on sukua Charles Chaplinille. Fantasiastripit tuovat mieleen Winsor McCayn Pikku Nemon uniseikkailut.
Fogelbergin kuoltua Suomen Filmiteollisuus teki Pekka Puupäästä 13 elokuvaa vuosina 1953–1960. Esa Pakarisen valkokangastulkinta oli sarjakuvaa yksioikoisempi kukkahattusetä.
Suomen sarjakuvaseuran vuosittain jakama Puupäähattu-palkinto perustuu Pekan tunnusomaiseen hattuun. Ensimmäisenä palkittiin 1972 Fogelbergin työtä jatkanut tytär Toto Fogelberg-Kaila.
Ola Fogelberg, Ville Hänninen (toim.): Pekka Puupää – Alusta loppuun. 240 s. Jalava, 2023.