Ajaton ­mestari­teos

Patti Smith julkaisi omaelämäkerran ja uuden painoksen klassikkoalbumistaan.

musiikki
Teksti
Tero Alanko
3 MIN

Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran. Patti Smith onnistui täydellisesti.

Horses-albumi äänitettiin elo- ja syyskuussa 1975 ja ilmestyi marraskuussa. ­Levy alkaa kuuluisalla otteella Smithin Oath-­runosta: ”Jesus died for somebody’s sins / but not mine.” Hänen potentiaalinen yleisönsä ei ollut järin suuri, mutta se ymmärsi heti, mistä oli kyse. Satunnaiset kuulijat hätkähtivät, jopa säikähtivät.

Uskonnollinen viite oli tekijälleen tärkeä. Äiti oli kasvattanut Patti Smithin Jehovan todistajaksi, mutta teini-iässä tytär oli päättänyt etsiä oman tiensä.

Suomessa Patti Smith esiintyi ensimmäisen kerran syksyllä 1976, puolityhjillä Helsingin Kulttuuritalolla ja Turun Konserttitalolla. Myöhemmin samana vuonna ilmestyi Freemanin debyyttialbumi, jonka kansi toisti Horses-levyn klassisen mustavalkokannen. Siinä Smith tuijottaa ­kameraan ryppyisessä miesten paidassa, ilman meikkiä ja hiukset kampaamatta. Hän yritti näyttää suosikkirunoilijaltaan, ranskalaiselta symbolistilta Arthur Rimbaud’lta.

Jimi Hendrixin Electric Lady ­-studiossa nauhoitetun Horsesin ilmestyessä Patti Smith oli lähes kolmekymppinen. Hän oli ehtinyt tehdä kaikenlaista – työskennellä ”kusisessa tehtaassa”, luovuttaa ensimmäisen tyttärensä adoptioon, muuttaa New Yorkiin, tutustua muusikoihin, runoilijoihin ja muihin taiteilijoihin, kirjoittaa sanoituksia okkulttiselle Blue Öyster Cult -yhtyeelle, esiintyä itsekin. Smith oli myös julkaissut yhden singlen, jonka laulut eivät yltäneet albumille.

Horsesin tuotti John Cale, joka oli perustanut The Velvet Underground -yhtyeen yhdessä Lou Reedin kanssa ja julkaissut useita kokeellisia soololevyjä.

Valinta oli sattumanvarainen. ”Etsin studiotekniikan hallitsevaa henkilöä, mutta sainkin maanisen taiteilijan”, kertoi Smith myöhemmin. Silti – tai sen ansiosta – lopputuloksena oli ajaton mestariteos.

Kategorisointia rakastavat rockhistorikot ovat usein julistaneet Horsesin ensimmäiseksi punk-albumiksi. Se ilmestyi viisi kuukautta ennen Ramonesin debyyttiä.

Punkia Smithin ensilevyssä oli etenkin asenne ja synty-ympäristö, musiikiltaan se oli avantgardistista mutta alku­voimaista autotallirockia. Smithin loitsuamissa ja laulamissa teksteissä piili sekä kovan elämän että suurkaupungin kirjakaupoissa vietettyjen tuntien kokemus.

Free Money kertoo Smithin äidin haaveesta saada lottovoitto (”I’ll buy you a jet ­plane, baby!”) ja Redondo Beach nuoren tytön itse­murhasta. Nostalginen mutta kohtalokas Kimberly on nimetty Smithin nuorimman siskon mukaan.

Horsesin 50-vuotisjuhlapainosta ei ole venytetty kohtuuttomasti. Ensimmäisellä levyllä on remasteroitu albumi ja toisella yhdeksän arkistoraitaa, jotka laventavat maisemaa. Ne sisältävät levy-yhtiölle toimitetun kahden biisin (Gloria: In Excelsis Deo ja Redondo Beach) demon, kolme vaihtoehtoista versiota albumin kappaleista sekä neljä julkaisematta jäänyttä laulua.

Julkaisemattomista lauluista Distant Fingers ja We Three kelpasivat seuraaville albumeille. Varhaisista, rummuttomista esiintymisistä muistuttavan Snowballin kohtaloksi tuli kerätä pölyä. Neljäs löytö on vähäverinen läpiluku The Marvelettes -tyttöbändin klassikosta The Hunter Gets Captured by The Game.

Tällä hetkellä Smith kiertää maailmaa Horses-albumia esittämässä. Yhtyeeseen kuuluu myös kaksi levyllä soittanutta muusikkoa, kitaristi Lenny Kaye ja rumpali Jay Dee Daugherty.

Smithin edellinen studioalbumi ilmestyi 2012, mutta kirjoja hän on julkaissut koko ajan: muistelmia, runoja ja valokuvia. Tähän asti muistelmat ovat olleet ajallisesti tai teemallisesti rajattuja. Palkittu Ihan kakaroita kertoo Smithin ja valokuvaaja Robert Mapplethorpen ystävyydestä, M Trainissa hän muistelee aviomiestään FredSonicSmithiä ja muita tärkeitä ihmisiä, Apinan vuosi keskittyy ajatuksiin vuonna 2016.

Marraskuun alussa ilmestyi Smithin uusi muistelmateos Bread of Angels. Suomenkielinen versio julkaistaan ensi keväänä. Bread of Angels -kirjassa Smith on puristanut elämänsä noin 300 sivuun. Sen kirjoittamiseen – ”koko elämän mittaisen kauneuden ja surun kanssa painimiseen” – kului kymmenen vuotta. 

Patti Smith: Horses (50th Anniversary ­Edition). Legacy Recordings, 2025.