Vaikenemisia neljällä kielellä

Pachinko-kuulat on ranskalais-korealaisen Elisa Shua Dusapinin (s. 1992) toinen suomennettu teos. Romaanissa eletään välitiloissa ja etsitään yhteyttä mutta puhutaan ohi ja vaietaan neljällä kielellä.

Päähenkilö Claire on valmistunut sveitsiläisestä yliopistosta. Poikaystävä Matthieu on keksinyt, että Clairen Japanissa viisikymmentä vuotta asuneet isovanhemmat pitää viedä matkalle kotimaahan Ko­reaan ennen kuin on liian myöhäistä. Claire matkustaa Tokioon, jossa hän asuu isovanhempien nuhjuisen pachinko-pelihallin yläkerrassa ja opettaa ranskaa pienelle Mieko-tytölle.

Yksinkertaisen oloisin päälausein etenevä romaani rakentaa vahvan tunnelman. Claire ei puhu tunteistaan. Suru ja pelko väreilevät pinnan alla.

Claire on unohtanut korean kielen eikä hänen isoäitinsä suostu puhumaan japania. Yhteys löytyy vain hetkittäin monopolipelin äärellä. Isoäiti hermostuu toistuvasti englanniksi: “Ok ok, go go.” Muutkin henkilöt puhuvat kieliä sekaisin. Anu Partasen suomennos on kirkasta työtä, joka antaa kaikkien kielten kuulua. Englannin lisäksi kirjassa vilahtelee koreaa ja japania.

Henkilöitä yhdistää lähteminen, kodin jättäminen vapaaehtoisesti tai pakon sanelemana. Clairen äiti lähti nuorena Sveitsiin, jossa hän kiertää tuomiokirkkoja Clairen konsertoivan urkuri-isän kanssa. Claire ei uskaltanut lähteä edes naapurimaahan yliopistoon.

Miekon äiti opettaa ranskankielistä kirjallisuutta ja haluaa lähettää tyttärensä sveitsiläiseen sisäoppilaitokseen, mutta Mieko haluaa vain pachinko-pelihalliin.

”Pachinkossa pelaaja ei pysty itse vaikuttamaan oikeastaan mihinkään. Hän voi korkeintaan säädellä voimaa, joka vapauttaa kuulia pelikentälle.”

Elisa Shua Dusapin avaa lukijalle Ko­rean ja Japanin monimutkaista yhteistä histo­riaa. Clairen isovanhempien vanhemmat elivät ajan, jolloin Japani miehitti Korean. Isoisoäiti leikkasi mieluummin kielensä kuin puhui valloittajan kieltä.

Isovanhempien nuoruudessa Korea jaettiin. He pakenivat sotaa ja jäivät Japaniin, mutta ovat edelleen vieraita eivätkä hakeudu muiden korealaissiirtolaisten pariin.

Pachinko-kuulat onnistuu kuvaamaan moninkertaista vierautta, siirtolaisidentiteettien moninaisuutta ja surua ilman sentimentaalisuutta. Romaani muistuttaa suomalaista lukijaa siitä, että suurvaltojen sodilla ja valloituksilla on ylisukupolvisia seurauksia myös Euroopan ulkopuolella.

Elisa Shua Dusapin: Pachinko-kuulat. Suomentanut Anu Partanen. 175 sivua. Siltala, 2025.