Ihmisiä eksyksissä aamutähden alla

Loppukesän helteinen Bergen, ihmisiä elämänsä umpikujissa, aikuisia ja lapsia, yrityksiä paeta olemassaolon kurjuutta, nuorukaisten julma joukkomurha, oudosti käyttäytyviä eläimiä. Ja kaiken ylle taivaalle ilmestyvä tuntematon aamutähti.

Kun säveltäjä Sebastian Fagerlund luki norjalaisen Karl Ove Knausgårdin 666-sivuisen romaanin Aamutähti, hän tiesi löytäneensä etsimänsä. Hän soitti kirjailija Gunilla Hemmingille, joka oli tehnyt libreton hänen edelliseen oopperaansa Höstsonaten (2017), ja kysyi, voisiko tämän mielestä Knausgårdin romaanista tehdä libreton. Hemming vastasi, että kyllä voisi.

Fagerlundin Höstsonaten rakentui vahvaksi yksilödraamaksi, mutta nyt kantaesityksensä Suomen kansallisoopperassa saanut Morgonstjärnan on korostetusti kollektiivin ooppera, kuva hajoavasta yhteisöstä.

Gunilla Hemmingin ruotsinkielinen libretto tiivistää taidokkaasti olennaisen romaanin monisäikeisestä kudelmasta.

Teos rakentuu lyhyiden, toisiaan nopeassa tahdissa seuraavien kohtausten helminauhaksi.

Henkilöiden palatessa uudelleen ja uudelleen näyttämölle kuva alkaa syventyä ja voimistua.

Pappi Kathrine tuskailee uskonsa aitouden kanssa, kun taas aviomies Gaute epäilee häntä uskottomuudesta. Egil tajuaa­ vieraantuneensa pojastaan, Arnella on psykoottinen vaimo Tove ja sairaanhoitaja Solveig kohtaa vanhan ihastuksensa.

Hahmoista groteskein on toimittaja Jostein. Hän riemuitsee nuorten julmasta murhasta, tarjoaahan se hänelle mahdollisuuden skuuppiin, joka voi nostaa hänet takaisin rikostoimittajaksi nöyryyttävästä kulttuuritoimittajan asemasta. Hänen vaimonsa Turid puolestaan pelkää masentuneen Ove-poikansa puolesta.

Kaiken yllä on epätodellinen ja pahaenteinen tunnelma, jota syventävät muun muassa kuivalle maalle vaeltavat ravut ja aaveen tai enkelin kaltainen lintumainen hahmo.

Vahvimmin todellisuuden rajoja rikkoo selittämättömän uhkan tuntua huokuva suuri aamutähti, jolle voi antaa monia merkityksiä, esimerkiksi viittauksen eko­katastrofiin.

Fagerlundin ilmaisuun Morgonstjärnan tuo uusia painotuksia. Hänen musiikilleen ominaisen nopeasykkeisen energisyyden osuus on vähentynyt. Sen sijaan keskiössä on pitkälinjaisten melodioiden ja mahtaviin huipennuksiin kasvavien tumman mollisävyisten sointipintojen lähes wagneriaaninen jatkuvuus. Muutamissa toisen näytöksen lohtua tuovissa kohtauksissa musiikki on koskettavimmillaan.

Morgonstjärnan on Suomen kansallisoopperan uuden, syksyllä 2023 kautensa aloittaneen taiteellisen johtajan Thomas de Mallet Burgessin ensimmäinen oma ohjaus­ talossa. Se toimii kauttaaltaan sujuvasti ja toteuttaa ajatuksia herättävästi teoksen oudosti nyrjähtäneen maailman.

Hyvänä tukena ovat Leslie Traversin lavastus ja Matthew Marshallin valaistus. Näyttämökuva ei viittaa urbaaniin ympäristöön vaan kallioineen ja katosta roikkuvine puineen luontoon kaupungin ympärillä.

Runsas henkilökaarti – kaikkiaan 19 yksilöityä hahmoa – tuodaan nopeasti vaihtuvissa kohtauksissa pyörivän lavan avulla sujuvasti näyttämön etuosaan. Näin solistit ovat aina kuuluvuuden kannalta hyvissä asemissa. Samalla pyörivän liikkeen voi kokea vievän yhteisöä syöksykierteen tavoin kohti tuntematonta.

Musiikillisesti Morgonstjärnan toteutuu kauttaaltaan vakuuttavasti. Hannu Lintu johtaa Fagerlundin rikkaan partituurin sekä herkän hivelevin että vavahduttavan väkevin ottein, ja Kansallisoopperan orkesteri vastaa verevän intensiivisesti Linnun toiveisiin.

Laajasta solistikaartista nousivat vahvimmin esiin Jonathan Reuter rujon rähjäisenä Josteinina, Jenny Carlstedt koskettavana Kathrinena, Helena Juntunen ja Mari Palo­ vokaalisesti säihkyvinä Solveigina ja Turidina, Tommi Hakala hienosti laulaneena Egilinä ja Niklas Björling Rygert vastuuta pakenevana Arnena.

Kuorolla on omat hienot hetkensä, myös lapsikuorolla. Lapset nousevatkin teoksen edetessä vahvemmin esiin, ja heissä kiteytyy lopulta teoksen synkeän maailman hauras toivonkipinä. 

Sebastian Fagerlund: Morgonstjärnan. Ensi-ilta Suomen kansallisoopperassa ­(Helsinginkatu 58, Helsinki) 30.1.2026. Näytökset jatkuvat 10.3. asti.