Aamutähti soi outoa uhkaa
Sebastian Fagerlundin uusi ooppera tuo Knausgårdin ensimmäistä kertaa oopperanäyttämölle.
4
MIN
Säveltäjä Sebastian Fagerlund pysähtyy Finlandia-talon kahvilaan kesken vauhdin, matkallaan oopperalta.
Takana on toinen päivä uuden Morgonstjärnan-oopperan orkesteriharjoituksia, ilmassa suuria lupauksia – ja suurta uhkaa.
Fagerlundin kolmas ooppera pohjautuu norjalaisen Karl Ove Knausgårdin vuonna 2020 ilmestyneeseen Morgenstjernen-romaaniin, suomeksi Aamutähteen (2021).
Kirja on omintakeinen kokoelma useamman päähenkilön arkea ja vastoinkäymisiä, syväluotaavia henkilökuvia, yksityiskohtaista realismia, pohdintaa elämästä ja kuolemasta sekä hyvästä ja pahasta. Kaiken lomassa väreilee outoa mystiikkaa, pelkoa ja voimistuvaa pahaenteisyyttä.
”Morgonstjärnan ei mielestäni ole apokalyptinen tarina maailmanlopusta, vaan varoitus muutoksen välttämättömyydestä”, Fagerlund sanoo.
”Koen sen voimakkaana ja inhimillisenä kuvana ajastamme, ihmisistä jotka etsivät merkitystä. Tilanteista, joissa kaikki on hyvin, mutta mikään ei tunnu miltään. Tarinassa on ikuisia elementtejä, paljon tulkinnanvaraa ja samalla jotain selittämätöntä.”
Luettuaan tuoreeltaan romaanin ruotsinnoksen Fagerlund soitti libretistikumppanilleen Gunilla Hemmingille ja kehotti tarttumaan teokseen. Voisiko 666-sivuisen romaanin dramatisoida oopperaksi?
Hemming tarttui haasteeseen, ja yhteinen näkemys siitä, mitkä kirjan hahmot ja tapahtumat palvelevat parhaiten tarkoitustaan ja mitkä jätetään pois, löytyi helposti.
Kielivalintakin oli kivuton: säveltäjän ja libretistin äidinkieli ruotsi oli toiminut hyvin jo heidän edellisessä yhteistyössään, vuonna 2017 kantaesityksensä saaneessa ja Ingmar Bergmanin elokuvakäsikirjoitukseen perustuvassa Höstsonatenissa (suom. Syyssonaatti).
”Suomen kieli on iskevämpää, mutta minusta ruotsi sopii erinomaisesti laulettavaksi. Myös kääntäminen muille kielille on suomea vaivattomampaa”, Fagerlund huomauttaa. ”Joku voi olla eri mieltä.”
Hemming työsti librettoa noin vuoden, ja 2023 Fagerlund alkoi säveltää. Libreton episodimainen rakenne ja tilanteisiin tuotu kuoro tuntuivat Fagerlundista välittömästi oikeilta. Hän kertoo myös kuulleensa tietyt hahmot saman tien.
”Musiikillinen ydin alkoi muodostua jo lukiessa: uskonsa kanssa kamppaileva pappi Katharine ja itsekeskeisesti kuuluisuutta janoava journalisti Jostein, esimerkiksi. Yhtä nopeasti muotoutui aamutähden sointi, vähittäin kasvava valo.”
Kuoro edustaa oopperan alussa turvallisuutta, yhteiskuntaa, joka pitää meistä huolta: lentokenttähenkilökuntaa, pelastuslaitosta, sairaalatyöntekijöitä, poliisia. Säveltäjä kutsuu tätä ”olemisen suureksi motiiviksi”. Kun turvaverkko tarinan edetessä alkaa repeillä, musiikkiin ilmaantuu ambivalenssia ja epävarmuutta.
Säveltäjän mukaan maaginen realismi tulee kuvaan, kun päähenkilöt ovat valtavan paineen alla eivätkä pysty enää erottamaan, mikä on totta ja mikä ei. Tähän liittyy hidas, huomaamattomasti etenevä muutos, myös henkilöissä.
”Se oli haaste, jonka koin äärimmäisen mielenkiintoiseksi”, Fagerlund sanoo. ”Miten säilyttää kaikkien hahmojen punainen lanka, vaikka he ovat jokaisessa kohtauksessa vähän erilaisia kuin ennen? Musiikin on samaan aikaan sekä muututtava että säilytettävä ydin, jonka yleisö tunnistaa.”
Kuusi vuotta sitten julkaistun kirjaan heijastunut pahaenteinen tunnelma on vähin erin tiivistynyt poliittisiksi jännitteiksi ja näköalattomuudeksi, joiden keskellä elämme nyt.
”Oopperassa se liittyy ehkä etenkin kysymykseen, mitä taivaalle nouseva yliluonnollisen kirkas tähti edustaa. Emme anna sille mitään tiettyä selitystä. Minulla on kuitenkin säveltäessäni ollut kaiken aikaa tunne, että näille teemoille löytyy heijastuspintaa myös meitä ympäröivästä maailmasta.”
Oopperan tekijät ovat päätyneet tuomaan teoksen loppuun myös valoa. Hiljaiset lapset, joihin ei tarinassa kiinnitetä minkäänlaista huomiota, näkevät aamutähdessä mahdollisuuden muutokseen.
Säveltäjä sai ilokseen vaikuttaa roolitukseen yhdessä ylikapellimestari Hannu Linnun kanssa. Solisteja on kaikkiaan 11, heidän joukossaan muun muassa Johan Reuter, Jenny Carlstedt, Helena Juntunen ja Tommi Hakala.
”Oli hirveän inspiroivaa säveltää, kun tiesin, kenelle sävellän!”
Teoksen ohjaa Kansallisoopperan taiteellinen johtaja Thomas de Mallet Burgess, ja lavastuksen on suunnitellut Leslie Travers.
Fagerlund ei ole itse keskustellut Knausgårdin kanssa, mutta kirjailija on tulossa ensimmäiseen teoksestaan tehdyn oopperaan kantaesitykseen tammikuussa. Libreton luettuaan hän ilahtui.
”Jokaisen oopperan jälkeen ajattelen, että ei ikinä enää. Suhtaudun kulloinkin työn alla olevaan teokseen aika mustasukkaisesti ja järkytyn helposti muiden ratkaisuista, jos ne eivät vastaa omia mielikuviani. Mutta sitten ei mene kauankaan, kun uudet ideat alkavat pyöriä päässä samaan aikaan, kun edellisten töiden hahmot vielä tulevat uniin.”
Joskus tällaisesta tilanteesta kehittyy suoraan uusia teoksia. Niin kävi esimerkiksi kansainväliseksi menestykseksi muodostuneen Höstsonatenin jälkeen, kun Helenan aaria inspiroi Fagerlundia säveltämään Helena’s Song -nimisen laulun (2023) solistille ja orkesterille.
Työn alla on joka tapauksessa urkukonsertto instrumentin huipputaitajalle Iveta Apkalnalle. Sen on määrä olla valmis kesällä, joten päivittäin työhuoneellaan viihtyvä säveltäjä tietää, mitä tehdä.