Myötätunnon tyrannia
Kertomuksen rakenne eri näkökulmineen on hallittu, mutta jännite ei tahdo kiristyä, Silvia Hosseini kirjoittaa.
Reykjavíkiin sijoittuvassa romaanissa Merkintä (Merking, 2021) eletään lähitulevaisuudessa, jossa valtaa pitävät mukavat ihmiset. Empatiakykyjä mittaavan myöntätuntotestin läpäisseet saavat ”merkinnän” ja varmistavat siten asemansa yhteiskunnassa.
Testin tarkoitus on tunnistaa potentiaalisesti väkivaltaiset ihmiset. Myötätunnottomille ei heru myötätuntoa, vaan seurauksena on sosiaalinen ulossulkeminen.
Turvalliselle asuinalueelle pääsee vain, jos tekoäly löytää asukkaan kasvot merkittyjen luettelosta. Muut ”eivät voi saada asuntolainaa tai töitä tai elää tavallista fucking elämää”, kivahtaa systeemiä vastustava Tristan.
Kaupunkia riivaa näköalattomien nuorten itsemurha-aalto, mutta ongelmia ei myönnetä eikä vastustajien kapinoinnista ole hyötyä kilttien tyranniassa. Järjestelmää ajetaan kansanäänestyksellä pakolliseksi.
Hahmogalleria on moninainen. Henkensä pitimiksi rötöstelevän, päihdeongelmaisen Tristanin lisäksi joukkoon kuuluvat entistä puolisoaan vainoava Eyja ja systeemiin vakaasti uskova psykologi Ólafur.
Dystopia-aineksista huolimatta Merkintä ei ole mustavalkoinen. Parisuhdeväkivallan traumatisoiman Talvin kokemukset valaisevat, miksi turvallisuutta tavoitellaan kovin keinoin.
Kansanäänestys kuitenkin syventää jakolinjoja jopa perheen sisällä. Ólafurin vaimo Sólveig muistuttaa, ettei koe kerro riittävästi ihmismielestä, sillä ”rikolliset voivat olla täynnä myötätuntoa ja psykopaatit täysin viattomia”.
Kertomuksen rakenne eri näkökulmineen on hallittu, mutta jännite ei tahdo kiristyä. Hahmot jäävät kelpo henkilökuvauksesta huolimatta esimerkinomaisiksi.
Friða Ísbergin teos kysyy silti hyviä kysymyksiä: Voiko turvaa luoda yksilöiden tunne-elämää rajoittamalla? Eikö aggressiivisuuskin ole ihmisyyttä? Onko terapiakulttuuri ratkaisu yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen?
Merkinnän puhuttelevinta ainesta on riitaantuneiden ystävien kirjeenvaihto. Tea ihmettelee, miksi Laíla pitää myötäsukaisuutta kriittistä keskustelua tärkeämpänä:
”Kukaan ei uskalla sanoa enää asioita suoraan, sillä aggressiivisuus nähdään väkivaltana.”
Kirjeet kuvaavat myös somevasemmiston valitettavaa pyrkimystä pitää rintamalinjat suorina. Teaa kyllästyttää tilanne, jossa hän on joko ”oikeaoppisten kanssa samaa mieltä tai paha ihminen”.
Friða Ísberg: Merkintä. Suom. Tapio Koivukari. 279 s. WSOY, 2023.