Yksinäisyydestä ­yhteyksiin

Kun brittikirjailija Olivia Laing muutti New Yorkiin, hänestä tuli musertavan yksinäinen. Yksinäisten kaupunki kertoo siitä, miltä tuntui olla keskellä valtavaa ihmismäärää mutta ilman yhteyttä tai kosketusta kehenkään. Laing kuvaa, miltä näyttivät valot ikkunoissa, vastaantulevien kasvot, miltä tuntui puhua kahvilan työntekijän kanssa. Aika kului internetissä surffaillen ja pitkin katuja samoillen.

Laing ei kuitenkaan lamaantunut eikä syrjäytynyt. Hän siirtyi kaduilta museoihin ja arkistoihin, sillä kuvataiteen kautta hän löysi yhteyden muihin samaa kokeneisiin.

Henkilökohtaisten kokemustensa rinnalle Laing on esseisiinsä kirjoittanut minielämäkertoja yksinäisyyden leimaamista taiteilijoista. David Wojnarowicz, Edward Hopper, Andy Warhol ja Henry Darger – kaikki he ovat kuolleet, mutta Laingin teksteissä he tuntuvat kirjailijalle miltei eläviltä ystäviltä. Laing katsoo heidän teoksiaan, lukee elämäkertoja, kulkee samoja reittejä ja samaistuu sivullisen ja syrjityn asemaan.

Kunkin taiteilijan kautta Laing löytää erilaisen näkökulman yksinäisyyteen. Hänen valitsemiaan taiteilijoita yhdistää homoseksuaalisuus, joka on tuottanut kaikille ulkopuolisuuden tunnetta.

Lapsena laiminlyötyjen on vaikea muodostaa kiintymyssuhteita myöhemminkään elämässään. Useampi kirjan henkilöistä ajautui yksinäisyyden kierteeseen. Laing löytää syvälle yksinäisyyden luonteeseen: Yhteisö vahvistaa yksinäisyyttä syrjimällä niitä, jotka ovat jo valmiiksi yksinäisiä. Yksinäisyys on stigma.

Laing kirjoittaa myös päihteistä, kielimuurista, New Yorkin kadonneista, salaisista sopukoista ja aidsista. Vaikka esimerkit ovat paikoin etäisestä, menneestäkin maailmasta, tekstin ydin on ajaton ja yleisinhimillinen. Yksinäisyyden kautta Laing tulee pohtineeksi myös nykyaikaisen suurkaupungin luonnetta.

Haikean sydäntäsärkevän surun rinnalla Laingin tekstissä kulkee karnevalistinen runsaus, joka pulppuaa luovien ihmisten erikoisista elämistä ja voimakkaasta taiteesta.

Yksi runsaudensarvi on internetin loputon verkko, jonka kiehtovuuden Laing hyvin ymmärtää: yhteys muihin kiehtoo, mutta samalla ruutu on suoja, jolla voi määrittää etäisyytensä muihin.

Yksinäisten kaupungin tarinoiden ja filosofian yhdistelmä on lumoava. Laingin teksti on terävää, viisasta ja ystävällistä. Hän on kirjoittanut silmiä avaavan, kauniin kirjan, joka korostaa taiteen merkitystä yhteyksien­ luojana, yksinäisyyden vastavoimana. 

Olivia Laing: Yksinäisten kaupunki. Tutkimus­matka yksinolon taiteeseen. Suomentanut Sirje Niitepõld. 336 sivua. Teos, 2024.