Isoja kontrasteja

Nuortenkirjoissa on nyt ilahduttavan paljon fiksuja nuoria, jotka tiedostavat yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ja tuloerojen kauaskantoiset vaikutukset. Neljässä nuortenromaanissa otetaan rohkeasti kantaa, luovutaan aiemmista ennakkoluuloista, puututaan epäkohtiin ja penätään oikeutta niin eläimille kuin ihmisillekin.

Taina Niemen Varkaat rakentuu isojen kontrastien varaan. Kyse on taustoiltaan täysin vastakkaisten nuorten, yksinhuoltajaäidin kasvattaman Lukan ja Amandan, ökyrikkaan kauppiasperheen ainokaisen, epätodennäköisestä rakkaustarinasta.

Varkaat kuvaa työn tekemistä poikkeuksellisen konkreettisesti. Lukalle työ hampurilaisbaarissa koulupäivän jälkeen on keino ansaita vähän omaa rahaa ja vakauttaa koko perheen taloutta. Amanda päätyy rasvan­käryyn muista syistä: hän jää kiinni myymälävarkaudesta ja isän aloitteesta näpistys sovitetaan työpalveluna.

Amanda näyttäytyy ensin rikkaana tyttö­rukkana, jonka suurimmat murheet liittyvät ulkonäköön ja tyhjänpäiväisten kaverisuhteiden ylläpitämiseen. Vähitellen luonnekuva täydentyy. Luka puolestaan on tottunut sinnittelemään ”siinä roolissa, jonka on sattunut saamaan. Kun tyytyy siihen, pääsee helpommalla.” Kumpikin nuorista joutuu poistumaan mukavuusalueiltaan ja tarkistamaan ennakkoluulojaan.

Nuortenkirjojen odotetaan nykyisin kuvaavan mahdollisimman kattavasti moninaisuutta esimerkiksi sukupuolen, seksuaalisuuden, kulttuuritaustan tai etnisten piirteiden osalta. Vasta viime vuosina nuortenkirjoissa on ryhdytty uskottavasti ja kiinnostavasti kuvaamaan toisen asteen ammatillisia opintoja.

Anna Paldarin Vapaavyöhykkeen 16-vuotias Miki opiskelee ensimmäistä vuotta ammattikoulun sähkölinjalla. Poika joutuu heti sijaisopettajan silmätikuksi, ja toistuvat konfliktit koulussa uhkaavat jo kurssisuorituksia.

Aikuistumisessa ahdistaa se, että kaikki aika menee tyhmien asioi­den hoitamiseen, kaupassa käyntiin, ruoanlaittoon ja laskujen maksamiseen. Romaanin nimi viittaa Mikin ja hänen kaveriensa haluun elää ilman turhia paineita. Ystävän ongelmat eskaloituvat, ja Miki päätyy pahoinpideltynä sairaalaan. Raflaavista käänteistä huolimatta Vapaavyöhyke viestii, että itsenäistyminen ei tapahdu nappia painamalla vaan monien välietappien kautta.

Paldarin ensimmäinen nuortenromaani käynnistää WSOY:n Ote-sarjan. Sarja pyrkii tasa-arvoistamaan lukemista myös niille, joille perinteinen nuortenkirja on sivumäärältään tai sisällöltään liian vaikealukuinen.

Heidi Nummi ja Sanna Isto höystävät realistista kerrontaa lisäkierteillä. Nummen Peto­valan voi lukea dystooppisena kurkistuksena ekokriisin jälkeiseen ympäristönsuojeluun, ja Iston Pedon koulukiusaamisen kuvauksen ahdistavuus taittuu maagisilla elementeillä.

Petovalan keskushenkilö, 17-vuotias Laika, on valinnut suojelueläimekseen uhanalaisen ilveksen. Hän on kuitenkin joutumassa ”saattohoitoon”, mikä tarkoittaa sitä, että ilveksen kanta on romahtanut ja sen suojelutoimet lakkautetaan. Uusi poliittinen ääriliike julistaa ajavansa ihmisten oikeuksia. Puolueen kannattajien mielestä ihmisiä syrjitään luonnonsuojelun nimissä.

Nummen esikoinen on vetävä ekotrilleri, jossa nuorilla ja aikuisilla on yhteisiä tavoitteita ja unelmia. Petovala ei agiteeraa liiaksi ekologista sanomaansa. Vastapuolen motiiveja valotetaan poliisikuulustelujen kautta. Nykyisen poliittisen kahtiajaon aikana toiveikkaaksi kääntyvä sanoma puhuttelee.

Sanna Iston Peto alkaa säväyttävästi kohtauksella, jossa koulun kovikset rusauttavat kovakuoriaisen, sarvijaakon, hetken mielijohteesta hengiltä. Pixi on paennut kiusaajiaan isommalle paikkakunnalle erikoislukioon. Kun herkkävaistoinen poika huomaa luokkatoverinsa joutuneen kiusanteon kohteeksi, traumat nousevat esiin. Pixi tekee iltahämärän aikaan graffitimaalauksia, mutta aamun valjetessa ne ovat mystisesti hävinneet. Niissä esiintyy usein sama kettu, jota kovikset kiusaavat häikäilemättömästi.

Isto työstää luontevasti ajatusta ihmisen ja eläimen epätasa-arvoisesta suhteesta. Pixi ihastuu Miilaan, joka nimittää itseään­ ”eläinten asianajajaksi”. Miilan mielestä oikeus­valtiossa kaikilla syrjityillä tulisi olla yhtäläinen oikeus puolustukseen. 

Taina Niemi: Varkaat. 207 sivua. Otava, 2025.

Anna Paldar: Vapaavyöhyke. 168 sivua. WSOY, 2025.

Sanna Isto: Peto. 260 sivua. Tammi, 2025.

Heidi Nummi: Petovala. 312 sivua. WSOY, 2025.