Ääniä menneisyydestä
Naiset pyhyyden tulkkeina -kokoelman tekstit ovat kiinnostavampia tieteellisesti kuin kirjallisesti, Silvia Hosseini kirjoittaa.
Vertaisarvioitu tietokirja Naiset pyhyyden tulkkeina esittelee aiemmin suomentamattomia kirjoituksia juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin piirissä eläneiltä naisilta antiikista varhaismodernille ajalle. Ne avaavat näkymiä naisten ajatteluun ja toimintaan yhteisöissä, yhteiskunnissa ja uskonnollisissa instituutioissa.
Menneisyyden naiset eivät ole olleet täysin vailla ääntä ja vaikutusvaltaa. Tutkijat Siiri Toiviainen Rø ja Ville Vuolanto sanovat naisten osallistuneen uskonnolliseen ja älylliseen elämään ”todennäköisesti paljon laajemmin kuin meille säilyneet, julkiseen elämänpiiriin ja miesten toimintaan keskittyvät lähteet antavat ymmärtää”.
Nämä naiset ovat olleet hyvässä asemassa. Feministisessä kritiikissä turhan harvoin ymmärretty yhteiskuntaluokan merkitys tulee teoksessa hyvin esiin: kirjan suomennokset ovat harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta keski- tai yläluokkaisten naisten kirjoituksia.
”Karkeasti yleistäen voi todeta, että mitä paremmin jollakin alueella on voitu taloudellisesti ja mitä monimuotoisempaa kulttuuri siellä on ollut, sitä runsaampaa on ollut kirjallinen kulttuuri ja sitä enemmän on ollut naiskirjoittajia”, tiivistävät Sari Katajala-Peltomaa ja Jenni Kuuliala.
Suomennetut tekstit ovat historiallisesti, uskontotieteellisesti ja teologisesti kiinnostavia mutta kirjallisesti melko mitäänsanomattomia. Poikkeuksiakin on. Äiti Juana de la Cruzin mainio ”Lohdutuksen kirja” kertoo hauskasti, miksi Jumala päätti kasvattaa Aatamille parran.
Yleissivistävä teos edellyttää vahvaa kiinnostusta aihepiiriin, sillä kirjoittajat eivät näe vaivaa lukijan puolelleen saamiseksi. Rakenne, jossa suomennos esitetään vasta sitä selittävän artikkelin jälkeen, on usein epähavainnollinen.
Osassa johdannoista on suorastaan luvattoman epälooginen käsittelyjärjestys sekä merkityssuhteiden hähmäisyyttä. Huomion kiinnittävät myös epämääräiset pronominiviittaukset, -kin-liitepartikkelin liikakäyttö ja muut laiskan tyylin merkit. Toisaalta mallikkaat tekstit, kuten Elina Vuolan johdanto sisar Juana Inés de la Cruzin ”Vastaukseen”, erottuvat edukseen.
Epilogissa teoksen toimittajat Virpi Mäkinen ja Elina Vuola kertovat halunneensa antaa ”oman osuutensa suomen säilyttämiseen tieteen kielenä”. Sinänsä kunnioitettava periaate ei riitä, ellei kieltä pyritä käyttämään tieteen parissakin taidokkaammin.
Virpi Mäkinen & Elina Vuola (toim.): Naiset pyhyyden tulkkeina. 480 s. Gaudeamus, 2023.