Loikkareiden kohtalot esiin

Onnela osoittautuu työorjuudeksi upeasti toteutetussa historiallisessa draamassa, Päivi Ängeslevä kirjoittaa arviossaan.

teatteri
Teksti
Päivi Ängeslevä
2 MIN

ELLI Salon kirjoittama ja Riikka Oksasen ohjaama Muistopäivä on merkittävä kansallishistoriallinen teos, joka nostaa koskettavasti esiin Neuvostoliittoon loikanneiden suomalaisten traagisen kohtalon Stalinin vainoissa 1930-luvulla. Salo on kirjoittanut tekstin yhteistyössä Kansallisarkiston tuoreen Suomalaiset Venäjällä 1917–1964 -tutkimushankkeen kanssa. Teksti on fiktiivinen mutta pohjautuu arkistomateriaaliin, kuten kirjeisiin, päiväkirjoihin, muistelmiin ja kuulustelupöytäkirjoihin.

Näytelmä kertoo viidestä työttömyyden ja nälän kurjistamasta suomalaisesta, jotka ostavat lipun salakuljettajan ja hänen apurinsa veneeseen joulukuussa 1931. Määränpäänä on Neuvostoliitto, ”työläisten ihmemaa”. Luvassa on töitä kaikille ja ruokaa kahdesti päivässä.

Totuus alkaa valjeta jo Kingiseppin kuulusteluasemalla. Loikkareita ei toivoteta tervetulleiksi vaan heitä epäillään jopa ”Suomen Ohranan agenteiksi”.

Usko sosialismiin ja parempaan tulevaisuuteen ei horju, vaikka onnela osoittautuu työorjuudeksi ja jatkuviksi pakkosiirroiksi.

Kirjeet kotiväelle ovat toiveikkaita, vaikka olot kovenevat etappi etapilta. Niitä on kaikkiaan kuusi. Seitsikko joutuu Leningradista Syvärille ja lopulta Uralin työleireille, jossa nälkä, vilu, taudit ja syöpäläiset piinaavat yhä ankarammin.

Loppu on vaiettua historiaa. Vuosien 1937–1938 suuressa terrorissa surmattiin keskimäärin 1 500 ihmistä päivässä. Kuolemantuomion sai lähes 5 000 suomalaista.

Muistopäivä imaisee mukaansa. Salo ja Oksanen tuovat hienovaraisesti esiin ihmisen sitkeyden ja optimismin mielipuolisen julmuuden keskellä. Vain toivo pitää suomalaisjoukkion hengissä.

Näyttelijätyö on taitavaa. Marja Salon ja Geoffrey Eristan ilmeikkyys, Pirjo Longan intensiivisyys ja Miiko Toiviaisen hurmoksellinen usko sosialismiin vaikuttavat.

Esityksen kruunaa Eva Louhivuoren ja Ilkka Tolosen säveltämä unenomainen musiikki, joka toimii niin neuvostovirkailijoiden äänenä kuin loikkareiden myötäelämisessä. Toivottavasti Louhivuoren kaihoisaa ääntä kuulee näyttämöllä jatkossakin.

Upeasti toteutettu, lähes kolmituntinen draama saa nimensä mukaisen loppukohtauksen, jota tosin olisi voinut hivenen tiivistää.

Teatterikokemus jatkuu esityksen jälkeen Kansallisteatterin Pienen näyttämön läm­piössä, jonka seinille on heijastettu suuressa terrorissa vuonna 1938 kuolleiden suomalaisten nimet. Vaiettu historia on tullut näkyvästi julki. 

Elli Salo: Muistopäivä. Ohjaus: Riikka Oksanen. Kansallisteatterin Pieni näyttämö (Bergbominkuja 2, Helsinki) 27.3.2026 asti.