Hengellisyys liikuttaa mustaa musiikkia

2000-luvun alussa se tapahtui. Jazzkonserteissa alkoi käydä sensitiivisiä pipopäitä, nuoria elämyshipstereitä. Harmaiden herrojen pikkutakkiklubi vallan järkyttyi kun groove tuli muotiin. Musiikki alkoi postmodernisoida itseään. Jazziin tuli klassista, elektroa, funkia, ­maailmanmusiikkia, rockia, jopa metallia. Uusi yleisö ei puhunut milesia tai tranea höristen jotain orjuudesta ja spirituaalisuudesta.

Mutta toimittaja Markku Salo puhuu. Hän on vanhaa koulukuntaa. Orjalauluista hiphoppiin on mahdottoman vyöryvä paluu mustan musiikin historiaan, jota harrastavat vanhenevat ”musadiggarit”. Mikä kauhea sana.

Kirja alkaa puuvillapelloilta ja orjuudesta muttei kerro rasismista sellaisenaan. Se kertoo siitä, kuinka kristillinen hengellisyys liikutti ja liikuttaa mustaa musiikkia ja sen tekijöitä.

On jokseenkin totta, että laitoja päin puskeva jazz ei ole vain mustaa musiikkia. Peter Brötzmann, Evan Parker, Marilyn Crispell ja Mats Gustafsson kuuluvat vaaleaan avantgarde-traditioon.

Orjalauluista hiphoppiin ei olekaan jazzhistoria vaan afroamerikkalaisen musiikkihengen kartoitus. Salon kirja kulkee orjalauluista bluesiin, jazziin ja gospeliin ja päätyy hiphopin spirittiin.

Varsinaisen kristillisen hengellisyyden groove-voiman ohella kirja pohtii musiikin suhdetta sieluun, souliin, henkeen ja ylipäätään johonkin, jossa kurotetaan sävelillä tuonnemmas. Seurakunta ja gospel-kuoro voivat soida kulmabaarissakin.

Pohjoismaatkin pistäytyvät teoksessa. Don Cherry muutti Ruotsiin ja Albert Ayler kiersi Suomessakin – ja herrat muistelevat.

Yusef Lateef, John Coltrane, Alice Coltrane, The Art Ensemble of Chicago, Sun Ra ja muut aikanaan kovin hämärät eivät ole enää outoja, eivät välttämättä edes marginaalia. Nykymusiikissa, jopa populaarissa, viittaillaan näihin ja lainaillaankin.

Oma kolmekymppinen tytärpuoleni vaihtoi Slayerin Alice Coltraneen. On se outo.

Salo on sellainen jazzpastori, joka saarnaa historiaa puuvillapeltojen liepeillä pohtien erään väestönosan kohtaloa. Totta kai hän katsoo markkinataloutta kieroon, mutta niin ne muusikotkin ovat aina tehneet.

Orjalauluista hiphoppiin on melkoisen vaikuttava monumentti musiikkikirjaksi. Merkittävin ansio on siinä, että mukaan ei kaapata kaikkea mahdollista vaan hengellisyys teemana kuljettaa ja jäsentää tarinaa.

Vastaavia teoksia ei juuri ole suuremmassakaan maailmassa, ei ainakaan akatemian tällä puolen. 

Markku Salo: Orjalauluista hiphoppiin. Mustan musiikin sielua etsimässä. 524 sivua. Aviador, 2024.