Toivoton tehtävä

Ympäristökeskustelu jankkaa samoja ongelmia kuin 50 vuotta sitten. Onko ainoa muutos puolessa vuosisadassa ympäristökriisien syveneminen ja muuttuminen uhista todellisuudeksi?

Näin kysytään Elämän vuoksi -kirjoituskokoelman johdannossa. Tutkijoiden, poliitikkojen ja kansalaisaktivistien vastaukset eivät ole järin optimistisia.

Jyväskylän kesä -tapahtuma oli vuonna 1970 ympäristöteemainen. Sen toisintaminen vuonna 2020 kaatui koronapandemiaan. Elämän vuoksi -kirja perustuu seuraavan kesän ympäristöpuheohjelmaan.

Useimpien kirjoittajien mielestä talouskasvun ja ympäristötavoitteiden samanaikainen saavuttaminen on toivoton tehtävä. Tähän asti ihmiskunta on valinnut talouden kasvun, vaikka se on typerää.

Enää ei ole kyse ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjumisesta, vaan sopeutumisesta itse aiheuttamiimme ongelmiin. Periaatteessa asia on yksinkertainen. Kulutusta pitää ohjata niin, että ekologisesti kestävät elämäntavat tulevat kannattaviksi ja kestämättömät kalliiksi.

Tällainen ajattelu ei miellytä kaikkia.

Luontokadon perimmäiset syyt ovat yksinkertaiset: kestämättömät kulutustottumukset ja ihmisväestön määrä.

Professori Janne S. Kotiahon ja professori Ilari E. Sääks­järven teksti mainitsee, että jos kulutuksen leikkaaminen on kasvu-uskovaisessa yhteiskunnassamme tabu, niin väes­tö­kysymys sitä vasta onkin. Kulutustottumuksemme eivät muutu ilman vahvaa sääntelyä. Mutta miten säännellä liika­kansoitusta?

Kalastaja ja pientilallinen Pentti Linkola mainitsi molemmat ongelmat jo vuonna 1970 Jyväskylässä pitämässään puheessa. Linkola myös väitti, että ihmislajin biologiseen rakenteeseen kuuluu k­yvyttömyys käänty­ä takaisin: ”Ja niin ihmislajilla on vain yksi ainoa tie, sama jota hirmuliskot, mammutit ja monet muut etevät lajit ovat kulkeneet.”

Ympäristökriisi ei ole mieli­pidekysymys. Tiedämme riittävästi ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta, niiden syistä ja vaikutuksista. Olemme tienneet jo pitkään.

Yksi ratkaisu luontokatoon voisi olla ekologinen kompensaatio, ihmisten aiheuttamien haittojen hyvitys luonnolle itselleen. Luonnon tuhoamiselle on asetettava hinta.

Ekologisesta kompensaa­tiosta kirjoittaa muun muassa kansanedustaja Krista Mikko­nen (vihr). Laaja luonnonsuojelulain uudistus aloitettiin hänen ollessaan Sanna Marinin (sd) hallituksen ympäristöministerinä. Yksi lain kiistakysymyksistä oli juuri ekologinen kompensaatio. ”Joitakin hallituspuolueita hiersi se, että kompensaatiosta tehtäisiin velvoittavaa”, Mikkonen kertoo.

Uusi luonnonsuojelulaki tuli voimaan tämän vuoden kesä­kuussa. Ekologinen kompensaatio jäi siinä vapaaehtoiseksi. Talous on yhä tärkeämpi asia kuin ihmiskunnan tule­vaisuus.

Kirjan teksteistä useimmat ovat enemmän alustuksia kuin analyyseja. Keskeiset aiheeseen liittyvät termit ja toimijat tulevat tutuiksi, samoin ihmisten uskomaton taito lakaista ongelmat maton alle. Mistään ei olla valmiita luopumaan.

Ministeri Pertti Salolaisen (kok) teksti ilahduttaa tuohtumuksellaan ja tulikivellään: ”Nykymeno ei voi jatkua!”

Europarlamentaarikko Henna Virkkunen (kok) voittaa mestaruuden tyhjien yhdyssanojen viljelyssä: teknologianeutraali, tulevaisuudenkestävä, resurssitehokas. Ihan kuin Salolainen ja Virkkunen puhuisivat aivan eri asiasta.

Siitä ei päästä mihinkään, että tähänastinen ilmastopolitiikka on ollut piittaamatonta ja epäonnistunutta sekä globaalisti että paikallisesti. Ihmiskunta käyttää yhä luontoa resurssina toimintansa seurauksista piittaamatta. Poliitikoilla ei ole ollut selkärankaa tehdä ”ikäviä” päätöksiä.

Tarpeellisen Elämän vuoksi -kirjan tekijänoikeuspalkkiot lahjoitetaan Pentti Linkolan perustamalle Luonnonperintösäätiölle. Tähän mennessä säätiö on suojellut 4 691 hehtaaria erilaisia luonnonalueita. 

Janne S. Kotiaho, Kyösti Ylikulju, Jonne Hytönen, Viivi Kuusiaho (toim): Elämän vuoksi. 271 s. Into kustannus, 2023.