Rakkautta ja luonnontiedettä

Anni Kytömäen neljännessä romaanissa on kaikki, mitä voi suurelta lukuromaanilta toivoa. On erityislaatuisia henkilöhahmoja, polveileva juoni, vetävää kerrontaa ja uusia maailmoja. On toisiinsa limittyviä suuria teemoja rakkaudesta vanhenemiseen ja luonnonhistorian aatteisiin, on tarkennuksia pienimpiin mielenliikahduksiin ja laajennuksia maapallon miljardivuotiseen historiaan, on vakuuttavaa psykologista silmää ja mielenkiinnon ylläpitäviä yllätyksiä.

Mirabiliksen keskeisten ihmishahmojen tarina ulottuu vuodesta 1868 vuoteen 1935, mutta luonnontieteilijä Leonhard Stejnegerin (1851–1943) mielessä mukana kummittelee myös aiemmin elänyt Georg Wilhelm Steller, tuo Aura Koiviston romaanista Mies ja merilehmä (Into, 2019) ja Iida Turpeisen Elollisista (S&S, 2023) tuttu tutkimusmatkailija.

Vaikka Kytömäki on aiemminkin kuvannut historiallisia murroskohtia, on hän nyt ensimmäistä kertaa ottanut mukaan oikeasti eläneen henkilön. Stejnegerin kautta hän istuttaa luontevasti päähenkilöiden tarinan luonnontieteen historian vaiheisiin.

Kytömäki vaikuttaa aina olleen kiinnostunut poikkeuksellisten henkilöiden elinolosuhteista. Tällä kertaa päähenkilöt ovat Ella ja Artturi, ratatyöläisten kaksoset, jotka syntyvät matkalla Amurinmaahan.

He eivät taivu tavallisiin töihin vaan mitä huikeimpiin voimisteluliikkeisiin, mikä vie heidät taiteilijaurille. Varsinkin naiselle erikoisemman elämäntavan valitseminen on haasteellista.

Kytömäki näkee erityistä jokaisessa kirjoittamassaan henkilössä. Jokaisella on ajan ja paikan luomissa raameissa omat kamppailunsa, omat surunsa ja ilonsa, asemansa ja mielenlaatunsa mukaan.

Mirabilis ei olisi Kytömäen kirja, jollei yhtenä keskeisenä tekijänä olisi luonto. Elementti vaikuttaa kahdella tasolla.

Metsät, meret ja vuoret tuovat päähenkilöille lohtua ja voimaa. Sukupuuttoon kuollut Pallasin kormorantti ja siperiantiikeri ovat kaipauksen kohteita ja tunne-elämän vertauskuvia.

Toisella tasolla tarkastellaan luontoa, joka haluttiin löytää ja ottaa haltuun. Luonnontiede oli tutkimusmatkailua, ja maailmankuva vaihtui uskonnollisesta tieteelliseen. Kytömäki yhdistää nämä sisäisen ja ulkoisen tasot. Kaikki elävä on yhteydessä kaikkeen, joskus yllättävälläkin tavalla.

Mirabilis osoittaa jälleen Anni Kytömäen olevan suurten tarinoiden punoja, joka osaa tarkentaa pienimpäänkin hiukkaseen, mielenliikkeeseen tai kukintoon. 

Anni Kytömäki: Mirabilis. 688 s. ­Gummerus, 2024.