Terapiasukupolvi läpivalaisussa

Jyrki Lehtola ja Tuija Siltamäki jatkavat toisessa yhteisessä esseekokoelmassaan siitä mihin edellisessä jäivät. Sinä riität ilmestyi viime vuonna, ja Kosketuksessa ruoditaan samaan kolumnimaisen napakkaan tyyliin nykykulttuurin ilmiöitä.

Osansa taivastelusta ja nälvimisestä saavat muun muassa oman navan ympärillä pyörivät autofiktion kirjoittajat, seksihalut tappavan seksipuheen tuottajat ja äitiyttä problematisoiva tunnepuhe. Ilmastonmuutoksesta selviytyminen on kiteytetty aakkosittain eteneväksi luvuksi.

Monista asioista on tullut hirveän monimutkaisia: rakkaus, kulttuurinen omiminen tai ruokavalintojen tekeminen vaativat jatkuvaa itsereflektiota. Kaikessa on otettava samaan aikaan huomion kaikki näkökulmat, ettei kukaan pahastu! Ajan henkeä kuvataan runsain esimerkein. Pessimismi, huumori ja terävä aikalaisanalyysi sekoittuvat riemukkaaksi ironiaksi.

Tuttu tyyli on pidemmän päälle välillä väsyttävääkin. Ennenkö kaikki oli kunnollista? Sitten tulee niteen loppupuolen esse­e ”Renki lihapiirakalla”, alaotsikoltaan ”Kaikki hyvinvoinnistasi (ja suolistostasi)” ja karkoittaa mahdollisen kyllästymisen. Se viiltää syväanalyysin terapiasukupolven ylikontrolloivasta ajatusmaailmasta, jossa tavoitteena on aina vain parempi minä.

Lehtola ja Siltamäki ovat loistavia ivailijoita, mutta parhaimmillaan kuten tässä he esittävät myös kyseenalaistuksia ja uusi­a ajatusmalleja. Eri näkökulmista perustellen he päätyvät siihen, että ehkä onnellista, hetkessä elävää yksilöä edustaakin mindfulness-harjoituksia tekevän ja itselleen hoivatekona teetä keittävän nautiskelijan sijaan lihapiirakkaa ahmiva taksikuski, joka on elossa, vaikka älykellon parametrit välillä toisin väittivät.

”Renki lihapiirakalla” on keskeinen myös teoksen punaisen langan kannalta. Yhteistä kahdeksassa esseessä ruodituille ilmiöille on minäkeskeisyys. Tärkeintä nykyihmiselle ovat minä ja minun tunteeni. Ilmastonmuutoskin on hankala lähinnä siksi, että se aiheuttaa huonoa omatuntoa. Karnevalistisen piikittelyn alla on syvempikin sanoma. Viimeisessä esseessä huomautetaan, miten elitistisen etuoikeutettua on voida keskittyä tunnereaktioissaan vellomiseen esimerkiksi jokaisen ruokailukerran kohdalla.

Esseiden joukossa on heikompia ja vahvempia tekstejä, mutta kokonaisuus onnistuu kiteyttämään erittäin tunnistettavia ilmiöitä mehukkaasti. Kun nauramme Kosketuksen äärellä, nauramme itsellemme. 

Tuija Siltamäki on SK:n avustaja.

Jyrki Lehtola, Tuija Siltamäki: Kosketus. 256 sivua. Siltala, 2024.