Vihan voimaa ja aatteen paloa

Seutu on syrjäistä, asukkaat puhuvat suomea ruotsiksi murtaen ja ruotsia suomeksi murtaen. Juovuspäissään isät opettavat pojille, mitkä suvut ovat ystäviä ja mitkä vihollisia.

Tällainen sosiaalinen dynamiikka väritti Tornionjokilaaksossa Ruotsin puolella sijaitsevaa Pajalaa Mikael Niemen romaanissa Populäärimusiikkia Vittulajänkältä.

Vuonna 2000 ilmestynyt teos keräsi kiitosta niin lukijoilta kuin kriitikoilta. Muistan, että Matti-pojan seksiä, päihteitä ja rockia sisältävää kasvukertomusta lukivat sellaisetkin kaverini, jotka eivät tavallisesti romaaneihin tarttuneet.

”Täällä mikään ei unohtunut ainakaan viiteen sukupolveen”, sanoo eräs Niemen uuden romaanin henkilöhahmo.

Silkkiin kääritty kivi sijoittuu samoille seuduille kuin Populäärimusiikkia Vittulajänkältä. Se valottaa Pajalaa repivien sukuriitojen yhteiskunnallisia ja historiallisia taustoja.

Romaanin ydintapahtumat sijoittuvat 1930-luvun alkuun, jolloin ruotsalaista kansankotia vasta luotiin, eivätkä köyhät olleet täysivaltaisia kansalaisia.

Tien rakentaminen seudulle nostaa pintaan porvariston ja työläisten väliset jännitteet. Porvareiden hallitsema tieyhtymä polkee urakkahinnat niin alas, että työläisille jää kouraan surkean vähän roposia.

Ammattiyhdistysliike laittaa pystyyn lakon. Puheet ovat kovia puolin ja toisin, eikä väkivallaltakaan vältytä.

Pajalan väestö ryhmittyy kahteen leiriin, kommunisteihin ja lestadiolaisiin, vankkumaton aate ja vankkumaton usko ottavat toisistaan mittaa.

Tuloksena on haavoja, jotka ehkä arpeutuvat, mutta eivät unohdu.

Armoitettuna tarinankertojana Mikael Niemi tietää, kuinka tällaisista asetelmista punotaan vaikuttavaa proosaa. Silkkiin käärityn kiven kerronta liikkuu makrotasolta mikrotasolle kohdistamalla katseensa Vanhakosken perheeseen, jonka hajaannus on pienoiskuva Pajalan yleisestä hajaannuksesta.

Isoveli Wilhelm saa perinnökseen perheen maatilan, ja hänestä kasvaa vauras mahtimies. Wilhelm hoitelee myös tieyhtymän kirjanpitoa ja kiertelee saarnaamassa pyhää sanaa.

Pikkuveli Eino jää perinnönjaossa puille paljaille ja joutuu velkakuorman alle epäonnistuessaan tervakaupoissa. Torpparina elävä Eino tuntee kaunaa isoveljeään kohtaan, toiveet paremmasta maailmasta hän laittaa kommunismin varaan.

Romaanin tärkeimmät juonikuviot piirtyvät Einon, hänen vaimonsa Saaran ja heidän lastensa Algotin ja Marthan ympärille.

Perussävy on traaginen, sillä Pajalan lakon tapahtumat repivät vanhemmat ja lapset eri suuntiin. Algotista tulee Einon silmissä pahimmista pahin: rikkuri ja kansallissosialisti.

Silkkiin kääritty kivi on sommittelultaan monitahoinen teos. Lakon ympärille rakentuvat 1930-luvun tapahtumat muodostavat oman kokonaisuutensa, joka toimisi itsenäisenä yhteiskunnallista realismia edustavana romaanina.

Tämän ytimen ympärille Niemi kehittelee 1970- ja 1990-luvuille sijoittuvat tarinalinjat, jotka seurailevat Einon ja Saaran lapsenlapsen ja lapsenlapsenlapsen, Davidin ja Siwin, elämänvaiheita.

Nämä kerronnanlaajennukset ovat sävyltään ja tunnelmaltaan erilaisia kuin 1930-lukua kuvaava osuus. Niistä huokuu fantasiaa syleilevää pohjoista eksotiikkaa. Davidilla ja Siwillä on kyky ennustaa tulevaa, etenkin kuolemia ja onnettomuuksia.

Davidin ja Siwin osuudet eivät ole yhtä täyteläisiä kuin 1930-luvun realistiset jaksot. Niiden tehtävä ei ole piirtää historiallista ajankuvaa, vaan antaa vastaukset arvoitukseen, jonka romaanin prologi virittää.

Vuoteen 2017 sijoittuvassa prologissa kaivinkoneen kauhaan tarttuu suon pohjalta ruumis. Kenen se mahtaa olla?

Kun arvoitus lopussa selviää, romaanin kokonaishahmo avautuu lukijan silmien eteen. Se on palkitseva kokemus.

Silkkiin käärityssä kivessä kerrontatekninen taito lyö kättä esteettisen muodontajun kanssa. 

Mikael Niemi: Silkkiin kääritty kivi. Suomentanut Jonna Joskitt-Pöyry. 512 s. Like, 2025.