Yhä kokeellinen

Sysivalo-albumi asettuu osaksi persoonallista, primitiivistä ja minimalistista tuotantoa, Matti Komulainen kirjoittaa.

musiikki
Teksti
Matti Komulainen
2 MIN

Ø tunnetaan paremmin nimellä Mik­a Vainio. Vainio (1963–2017) teki sähköistä musiikkia, joka ylitti monenlaisia rajoja. Kuuntelijat ympäri maailman tunnistivat omintakeisen soinnin, joka sisälsi häiriöiltä kuulostavia rutinoita ja napsahduksia.

Sysivalo kartoittaa Vainion töitä Berliinissä ja Oslossa vuosina 2014–2017. Albumin koosti Vainion muistiinpanojen pohjalta hänen kumppaninsa, norjalainen taiteilija-kuraattori Rikke Lundgreen. Tulos on tulkinta samassa mielessä kuin vaikka islantilais­säveltäjä Jóhann Jóhannssonin postuumi teos Drone Mass, jonka Francesco Donadello sovitti maestron äänikirjastosta aiempien kuulokuvien perusteella.

Vainio oli kokeilija. Alku-uran turkulais­kollektiivi Hyperdelic Housers sekä Ilp­o Väisäsen kanssa perustettu Panasonic (myöhemmin Pan Sonic) viitoittivat tietä uusille taajuuksille.

Vainio puursi myös muiden uteliaiden etsijöiden kanssa: japanilainen noise-pioneeri Merzbow, elokuvantekijä Mika Taanila, elektronisen musiikin innovaattori Erkki Kurenniemi ja saksalainen säveltä-muusikko Carsten Nicolai. Installaatiot täydensivät tuotantoa: esimerkiksi Sointihohde tilattiin Turun kulttuuripääkaupunkivuoteen 2011 rautatiepihan ylittävälle kävelysillalle ja syntyi Tommi Grönlundin ja Petteri Nisusen kanssa.

Sysivalo kuulostaa Vainiolta. T-Bahn kytkeytyy teemoineen aiempiin teoksiin S-bahn ja U-bahn, Aine taas tuo mieleen Oleva-levyn (2008) mestarillisen raidan Unien holvit. Yhtenäinen Etude 1–7 -sarja saa vuorostaan pohtimaan, mihin Vainio oli musiikillisesti matkalla suunnatessaan Osloon pitkäaikaisesta Berliinin kodistaan, jossa hän loi monet keskeiset levynsä.

Vainiota ja Pan Sonicia tunteville albumi asemoituu osaksi persoonallista tuotantoa, jota on luonnehdittu muun muassa primitiiviseksi ja minimalistiseksi. Sysivalo sykkii analogisten vempeleiden lämpimässä värähtelyssä, niin konelevy kuin onkin.

Vainion musiikin ydintä on hiljaisuus, joka vuorottelee soivan aineksen rinnalla. Koko kuuloalueella liikkuva sointi tukeutuu tanakkaan bassoon, jolle generoi vastavoimaa ylin aistittava taajuuskaista. Kudelmaa täydennetään tallenteilla. Esimerkiksi teokseen Kohtalo tuo omanlaistaan virettä ikäänkuin soittorasiasta plimpahteleva ote virrestä 492 Ystävä sä lapsien. Lopuksi kuuluu etäistä koiran haukkumista.

Vainiolta on julkaistu runsaasti musiikkia varhaisista Gagarin Kombinaatin kasettinauhoitteista kotistudiossa räätälöityihin levyihin. Sysivalo täydentää elämäntyötä kiinnostavasti, vaikka paketti myös herättää kysymyksiä. 

Ø: Sysivalo. Kaksi lp-levyä + cd. Sähkö ­Recordings, 2025.