Rakkaudesta tuskaan

Emerald Fennellin ohjaama ja käsikirjoittama Humiseva harju alkaa kansanhuveilla. 1700-luvun lopun Yorkshiressa pannaan toimeen kuolemantuomiota. Yleisössä on lapsia, kuten alakouluikäinen Cathy (Charlotte Mellington).

Hirressä roikkuva mies saa katsojien suureksi riemuksi erektion juuri ennen kuolemaansa. Irvokkuus vapauttaa yleisön estot ja pariskunnat torin laidoilla käyvät toisiinsa käsiksi ahnaammin kuin tavat sallivat.

Luulot pois! Emily Brontëa ei tällä kertaa tulkita hillityn epookin keinoin. Kuristuvan ihmisen tahdosta riippumaton fyysinen kiihottuminen on poikkeava hetki Hollywoodin rahoittamassa elokuvassa, mutta istuu Humisevan harjun alkuperäisiin teemoihin.

Brontë kirjoitti pakkomielteisestä intohimosta ja kuolemasta. Fennell rakastaa kohtuuttomuuksia ja läjäyttää lihallisuuden esiin, mutta pääteesit liittyvät juuri tunteiden järjettömyyteen. Vaikka kerronta paikoin junnaa, ärsykkeitä ja havaintoja olisi tusinan melodraaman tarpeiksi.

Kun Brontën romaani julkaistiin 1847, sitä pidettiin järkyttävänä, joten lienee vain hyvä, jos joku pahastuu Cathyn runkkaamisesta tässä versiossa.

Aikuista Cathya näyttelee Margot Robbie ja Heathcliffiä Jacob Elordi. Joissain ennakkokommenteissa ihmeteltiin, miksi australialainen Elordi, sillä Brontën Heathcliffin ihonväri viittasi Välimerelle tai romanitaustaan. Viisastelijoilta jäi huomaamatta, että Cathyn vihille vievää Edgaria näyttelee pakistanilaistaustainen Shazad Latif – ja taustalla soi Charli XCX:n 2020-lukulainen pop.

Kuin varkain Fennell vie maailmaan, joka tuntuu ehyeltä ja rajattomalta, vaikka siellä ei ole muuta kuin Cathy, Heathcliff ja välineelliset sivuhenkilöt. Cathy ja Heathcliff haluavat toisiaan, mikä tarkoittaa myös äärettömän itsekästä omistushalua. Ihmiset rakastavat omia tunteitaan enemmän kuin toista, eikä se ole kaunista.

Kehyksenä eivät ole todelliset Yorkshiren nummet, vaan satukirjamaisesti puvustettu, lavastettu ja kuvattu mikrokosmos. Disney-viittauksia tihkuu jo ennen kuin tapahtumat siirtyvät Lintonien kartanoon. Se on mielialojen mukaan muuttuva Versailles’n ja Tuhkimon sisustuksen sekoitus.

Romaanissa Cathy on alle 20-vuotias. Elokuvaa näkemättä voisi kysyä, onko taannoin Barbieta näytellyt Robbie liian vanha Cathyksi. Fennellille Robbie on sekä näyttelijä että viittaus. Cathy on myös Barbie, Disney-prinsessa ja meikkeineen meidän aikamme nainen. Heatchliff on könsikäs campiin asti. Näiltä reiteiltä Fennell kerää painoarvoa väitteilleen yksilökeskeisen kulttuurin ihmissuhteiden ja romantiikan absurdiudesta. 

Emerald Fennell: Humiseva harju. Elokuvateattereissa 13.2. ★★★★