Pohjolan kaikuja, ja maailman

Piirpaukkeen ensilevy julkaistiin vuonna 1975. Lumo juhlistaa yhtyeen tasavuosia.

Sakari Kukon johdolla Piirpauke on yhdistänyt suomalaista sävelperinnettä etnisiin sointeihin ja eurooppalaiseen taidemusiikkiin. Lumo jatkaa agendaa luontevasti.

Ryhmän akustisessa ilmaisussa laaja vaikutteisto sulautuu fuusioksi, jossa Kukon puupuhaltimet värisevät Kainuun kuulasta kauneutta samalla kun rytmiikka kuljettaa mielikuvia eksoottisiin maisemiin. Jean Sibelius, Yrjö Kilpinen, Toivo Kuula, Oskari Merikanto ja Selim Palmgren ankkuroivat puolestaan sävelistöä Pohjolan kulttuurihistoriaan, samoin lainat Kantelettaresta ja Larin-Kyöstiltä.

Matti Salon kitarat, Ari Hossin kontrabasso ja Ilmari Heikinheimon rummut soivat saumatta yhteen kehittäen kvartettiin mehevää dynamiikkaa. Vierailevat muusikot rikastuttavat äänimaailmaa milloin trumpetilla, milloin viululla.

Vuosikymmenten mittaan Piirpaukkeen levyillä ovat kohdanneet pelimanneja kulloinkin kiehtoneet tyylit jazzista progressiiviseen rockiin, Kaakkois-Aasian klangista afrikkalaisiin tyyleihin ja edelleen Balkanin sulatusuunin sykkeestä flamencoon. Yhtä lailla innoittajiksi ovat kirkastuneet kotimaiset virret ja lastenlaulut.

Levy levyltä ainesosien suhde on vaihdellut mutta aina Kukko on kumppaneineen löytänyt oman tavan tuoda musiikin lähelle. Konevitsan kirkonkellot on siitä ehkä kaikkein tunnetuin esimerkki. Vanhasta karjalaisesta kantelesävelmästä kehkeytyi lähtökohtaansa suurempaa yleisöä puhuttelevaa musiikkia.

Kukko, 72, on vahvassa luomisvireessä, joka kuuluu muusikon ulosannissa ja levyn moniulotteisuudessa. Huilujen ja saksofo­nien lisäksi hän soittaa sähköpianoa, flyygeliä, kanteletta ja busukia.

Tekemisen meininki on näkynyt myös Kukon sooloprojekteissa. Hän on julkaissut omissa nimissään toista kymmentä pitkäsoittoa, joilla on usein kuultu tuttuja vaikuttajia pääbändistä.

Aika ja kokemus välittyvät hyvällä tavalla Lumosta: kaikki käy, kun visio on kirkas ja ideoilla sopivat toteuttajat. Jälki on Lumossa kauttaaltaan orgaanista ja sovituksista välittyy toisin tekemisen palo ja ilo. Musiikillinen sivistys summautuu omintakeiseksi ja ainutlaatuiseksi soinniksi.

Metodi on niin vahvaleimainen, että lainamateriaali laskostuu yksi yhteen omaan sävelaineistoon. Paikoin tuntuu kuin vuosisatainen musiikkien jatkumo saisi ohikiitäväksi hetkeksi uuden olomuodon, joka on silattu hopeanhohtoisella korpimaisemien naavapölyllä. 

Piirpauke: Lumo. Rockadillo, 2025.