Sata vuotta Kosmosta

2 MIN

Kosmos täyttää tänä vuonna pyöreit­ä. Kosmos. Ravintola ja perhe 1924–2024 seuraa helsinkiläisravintolan elämää perustamisvuosista nykyaikaan. Tilaustyönä historiikki on kohteelleen tyypillisen myötäsukainen. Se ei kuitenkaan lukemista h­äiritse, sillä yhden ravintolan kautta kirjoittaja Laura Kolbe avaa laajempia näköaloja helsinkiläisen ravintolakulttuurin vaiheisiin.

Teoksessa käsitellään eritoten suomalaisen alkoholipolitiikan eriskummallisuuksia. Tiukka anniskelubyrokratia vaikeutti pitkään Kosmoksen ja muiden ravintoloiden toimintaa. Väkijuomien myynti oli luvan kanssa sallittua – mutta juopottelu kiellettyä. Alkon tarkastajat kiersivät kuppiloita ja raportoivat juopuneesta käytöksestä.

Holhoava asenne kohdistui erityisesti naisiin. Vasta vuonna 1967 päätettiin, ettei sukupuolella ole ”olennaista alkoholipoliittista merkitystä” ja että naisille tuli anniskella samoin ehdoin kuin miehille. Myös luokkaerot korostuivat: 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla porvareiden suosimia ravintoloita eivät koskeneet samat rajoitukset kuin kansanruokaloita.

Kolbe kertoo Kosmoksen yhdistäneen alkuun eri luokkataustoista tulevia. Siellä söi niin ”kaupunkien kasvava keskiluokka” kuin ”vaurastuva työväenluokka”. Kun alkoholin juomisesta tuli 1960-luvulla osa varsinkin luovaan luokkaan kuuluvien elämäntapaa, sukeutui Kosmoksesta (mies)taiteilijoiden suosima paikka, jossa iltaa istuivat Jorma Ojaharjun, Pentti Saarikosken ja Arto Paasilinnan kaltaiset kuuluisuudet.

Kuppiloissa sattuu ja tapahtuu, ja kirjassa onkin hauskoja anekdootteja. Taiteilija Miina Äkkijyrkän kerrotaan tuoneen vasikan Kosmokseen juomaan maitoa. Toisen jutun mukaan Helsingissä 1980-luvulla vieraillutta yhdysvaltalaiskirjailija Allen Ginsbergiä ei jostain syystä huolittu ravintolaan sisään.

Jos asiakaskunta olikin pitkään miesvaltainen, voisi Kosmosta itsessään kuvata matriarkaatiksi: se on ollut Hepolammen omistajasuvun naisten johtama jo neljä sukupolvea. Ravintoloitsijoiden vieraanvaraisuutta ja karismaa korostaessaan Kolbe kirjoittaa auki naisten merkitystä ravintola- ja kaupunkikulttuurin elävöittäjinä.

Kosmos-historiikki on sujuvasanaisen historioitsijan laatutyötä. Käsittelyjärjestystä tosin olisi paikoin voinut vielä johdonmukaistaa ja käsittelytapaa yhtenäistää: alkupuolella teksti on taustoittavaa, loppupäässä selostavaa.

Kirjan kaunis ulkoasu on graafikko M­ika Tuomisen käsialaa. Kuvituksesta mieleen jää erityisesti ravintolassa tiskaajana työskennelleen Marja Poikosen kuvittamat, hurmaavat juomalistat. 

Laura Kolbe: Kosmos. Ravintola ja perhe 1924–2024. 262 sivua. Siltala, 2024.