Tähtielämän nurjalla puolella

Linda-Maria Raninen (s. 1993, o.s. Roine) tunnetaan rap-nimellä Mercedes Bentso. Ironisessa taiteilijanimessä yhdistyvät priima automerkki ja narkomaanien suosima lääkeaine. Päihteistä luovuttuaan Raninen on tehnyt musiikkia pelkällä Mercedes-nimellä, koska ei ole samaistunut enää Mercedes Bentson hahmoon.

Ranisen esikoisromaani Lana Del Reyn mekko vie julkkismuusikko Lilian Rannan juhliin. Lilian on antanut tarinansa ammattikirjoittajan käsiin, ja nyt juhlistetaan omaelämäkerran julkistusta. Pian käy selväksi, että Lilianin tarina ei käy yksiin juhlavieraiden – kollegoiden, ystävien ja sukulaisten – kokemusten kanssa.

Tarinan alussa Lilian on arka, tähteydestä haaveileva 15-vuotias, joka kokee asioita ensimmäistä kertaa. Unien ja harhanäkyjen kierre syvenee sitä mukaa kun Lilianin rajoja ylitetään. Identiteettitarina pakenee siistejä selityksiä.

Julkistusjuhlassa Liliania syytetään valeromaanin kirjoittamisesta. Yhtä lailla hän kuulee syytöksiä siitä, ettei hän ole todellinen romani. Etäiseksi jääneen isän tausta tuntuu kiinnostavan kaikkia muita paitsi isää itseään.

”On vaikea muodostaa kokonaiskuvaa, kun tarinani on levinnyt pirstaleiksi pitkin mieleni punaista huonetta. Kuin valkoinen, särkynyt kahvikuppi.”

Lana Del Reyn mekon kuvasto ja kerronnan logiikka tuovat mieleen David Lynchin elokuvat. Mulholland Drivessa (2001) Lynch vie katsojan unelmakaupungin kääntöpuolelle kahden naishahmon kautta. Rinnakkaiset unet, fantasiat ja painajaiset pakenevat yksiselitteisiä tulkintoja.

Ranisen romaanissa aika laskostuu kuin yökerhon raskaat verhot. Vuorokausi tuntuu nuoren naisen elämässä vuodelta. Ihmisiä tulee ja menee, ja on vaikea sanoa, kuka on todellinen ystävä tai sukulainen, kuka aito rakastaja ja kuka hyväksikäyttäjä.

Yksi sivuhenkilöistä on Linda-Maria Roine, kirjailijan alter ego. Hänkin myöntää Lilianin tarinan omakohtaisuuden. ”Minulla oli projektori. Minä heijastin itseni mukaan tarinaan. Kirjoitin elämän jonka halusin.”

Raniselta on julkaistu aikaisemmin kolme omaelämäkerrallista tietokirjaa. Hän on myös Aino Sunin ohjaaman dokumenttielokuvan Ei koskaan enää päähenkilö. Elokuvassa huumeista irti päässyt nuori nainen avaa, miten hänen väkivaltaa ja hyväksikäyttöä kuvaavat rap-lyriikkansa syntyvät.

Lana Del Reyn mekko on rankka ja kiinnostava avaus monipuoliselta tekijältä. Ranisen otteessa on vimmaa ja varmuutta, vaikka suuntaa muuttavaa, oikukasta kerrontaa on välillä vaikea seurata. 

Linda-Maria Raninen: Lana Del Reyn mekko. 215 sivua. Johnny Kniga, 2025.