Naistenkirjailijoita vai kirjailijanaisia?
Runsas tietoteos Kynällä raivattu reitti esittelee 35 suomalaista kirjailijaa 1600-luvulta 1900-luvulle. Mukana on L. Onervan ja Helvi Juvosen kaltaisia tunnettuja tekijöitä, mutta päähuomio on historian hämärään jääneissä kirjailijanaisissa. Ensimmäisenä esitellään 1600-luvulla elänyt Regina von Birchenbaum, tiettävästi ensimmäinen suomalaisnainen, jolta on säilynyt kaunokirjallista tekstiä.
Lukunsa saavat myös Isa Asp, ensimmäinen suomen kielellä julkaissut naisrunoilija, sekä Sally Salminen, ”yksi käännetyimmistä suomalaisista kirjailijoista”, jonka kirjallisuushistoriat mainitsevat vain lyhyesti.
Anne Helttunen ja Annamari Saure kertovat käyttämistään lähteistä seikkaperäisesti. Sisällön rajauksia ei juuri perustella. Katri Valan sijaan esitellään tuntemattomampi Tulenkantaja Elina Vaara – kiinnostava valinta. Mutta miksi mukaan on otettu Minna Canth eikä vaikkapa Maria Jotunia?
Tekijät puolestaan kysyvät, miksi niin moni kirjoittava nainen on jäänyt kaanonin ulkopuolelle. Vastaus on tosi mutta yksioikoinen: naisten kirjallista työtä on vähätelty. Perusteluksi siteerataan kirjallisuudentutkija Maria-Liisa Nevalaa, jonka mukaan naisten tuotantoa ”luetaan helpommin kirjailijan henkilön läpi kuin miehen”.
Kynällä raivattu reitti tekee samoin: painopiste on naisten elämäkerroissa. Teoksia käsitellään vähänlaisesti ja pintapuolisesti, eivätkä tekijät useinkaan kerro, mikä niissä on kaunokirjallisesti kiinnostavaa tai tutustumisen arvoista.
On tärkeää tuoda esiin naisten laatimia tekstejä ja niissä käsiteltyjä naisten kokemuksia, mutta riskinä on valtasuhteiden uusintaminen. Helttunen ja Saure sanovat 1800-luvulla eläneen Fredrika Wilhelmina Carstensin kirjoittaneen ”austenilaisen naistenkirjallisuuden” kaltaista proosaa. Miksi kutsua Jane Austenin, romaanitaiteen uudistajan ja yhteiskuntakriitikon tuotantoa ”naistenkirjallisuudeksi”? Samoin kummastuttaa, miksi tekijät epäilevät Carstensin Muratti-romaania moittinutta Fredrika Runebergia kateellisuudesta. Eikö nainen voi ajatella kriittisesti olematta pahantahtoinen?
Kaipaan feministiseltä kirjoittamiselta terävyyttä, joten luen vastakarvaan. Puutteistaan huolimatta Kynällä raivattu reitti on yleissivistävä, sujuva ja selkeä teos. Se sopii myös opetuskäyttöön ja nuorempien lukijoiden tietämystä avartamaan.
Anne Helttunen, Annamari Saure: Kynällä raivattu reitti. Suomalaisia kirjailijanaisia. 491 s. SKS, 2024.