Kulttuuritelevisio puhui kansalle – niin siis mille?

Se, mitä yhä kutsutaan Ylen vasemmistolaiseksi ajaksi, ei ehkä ollutkaan kokonaan sellainen. Se oli ”kulttuuritelevision aika”, väittää tuore kirja, jonka on tietysti tehnyt pääosin turkulaisten mediatutkijoiden kollektiivi.

Tämä on varmasti sellainen… mikä se on… aivan, kulttuuriteko.

Kansiin on saatu aikakausi, jolloin valtiollisempi media yritti vielä valistaa, kasvattaa ja kouluttaa. Anu Koivusen mukaan tv toimi ”kansallisen julkisuuden rakentajana”.

Oltiinko silloin sitten rähmällään?

Kun katselee nyt tuhannen päreiksi räjähtänyttä televisiota ja ottaa mukaan vielä nettituubit, podcastit, suoratoistot ja muut, tulee ihan lämmin olo kun muistelee kulttuuritelevisiota. Kulttuuri ei tässä muuten tarkoita vain korkeampia taiteita vaan yleisempää kulttuurista otetta.

Joskus oli Levyraati (se vanha ja oikea), Noppa, Tänään kotona ja Metsolat, mutta myös viestejä Varsovasta ja DDR:n naisia. Mene ja tiedä -ohjelmassa keskusteltiin suomalaisesta runoudesta. Märta Tikkasen proosarunoista tehtiin tv-teatteriin monologinäytelmiä.

Tuota voi jotenkin salaa kaivata ilman että huvittuu liikaa.

Maailmalta tulivat monumentit Berlin Alexanderplatz ja Fanny ja Alexander. Meillä oli tietysti kalevalainen monumentti Rauta-aika. Ja Myrskyluodon Maija. Kaarle Stewen opasti isällisesti elokuvataiteeseen. Timo Hämäläinen johdatteli kulttuurimaisemiin.

Kirjan todellinen tähti ei elämöinyt ruudussa vaan Helsingin Sanomissa. Melkein kaikkeen on löydetty Jukka Kajavan kriittinen kommentti.

Hauskasti kirjoittajat tuntuvat suhtautuvan myötämielisesti siihen, että tv:n kohteena oli joskus koko kansa, jota sivistettiin ja valistettiin.

Missään muussa yhteydessä tutkijat eivät varmaan haikaile yhtenäisemmän kansan perään. Nykytelevision adhd-välkeputkea seuratessa alkaa kummasti kaivata kansaa ja sen valistusta.

Yle muuten tekee samaa edelleen, vaikka sen roolista ja rahoista nyt taistellaankin. Silti jotain tästä lämpimästä yhteisyydestä on kadonnut.

Oltiin silloin muutenkin kuin rähmällään. Televisiossa tähdättiin monipuolisuuteen, vaikka hiukan elitistisestä kulmasta.

Jopa Maikkari tuntui olevan osa järjestelmää vaikka se antoikin viihteelle suuren sijan. Taistelu silmämunista alkoi jo silloin. 

Anu Koivunen on SK:n avustaja.

Anu Koivunen, Mari Pajala, Laura Saarenmaa ja Janne Zareff: Kulttuuritelevision aika. Suomalaisen television toinen historia 1970–1980-luvuilla. 391 sivua. SKS, 2024.