Hallittu alamäki
Critical Thinking -albumin lauluista puolet sykähdyttävät ja puolet riittävät, Tero Alanko kirjoittaa.
2
MIN
Ylpeästi walesilaisen Manic Street Preachersin ensimmäinen albumi ilmestyi 33 vuotta sitten. Sen jälkeen he eivät ole koskaan pysähtyneet. Critical Thinking on yhtyeen viidestoista levy.
Alussa Manic Street Preachersia ohjasi ehdoton modus operandi: ei rakkauslauluja, ei encoreja, ei löysiä vaatteita, ei huumeita, ei Walkersin perunalastuja ja niin edelleen. Siitä on yhä jäljellä jotakin.
”I don’t know what I am for / but I know what I am against”, basisti Nicky Wire julistaa uuden albumin päätöskappaleessa One Man Militia.
Ensimmäisten levyjen ajan yhtyeen työnjako oli selvä. Kitaristi-laulaja James Dean Bradfield ja rumpali Sean Moore vastasivat musiikista. Nicky Wire ja kitaristi Richey Edwards muodostivat yhtä tärkeän ideologisen siiven. He kirjoittivat kulttuurisia viittauksia tulvivat sanoitukset ja antoivat provokatoriset haastattelut.
Kun Edwards katosi 30 vuotta sitten, roolit muuttuivat. Bradfield alkoi osallistua haastatteluihin ja kirjoitti tekstin silloin toisen tällöin. Wire opetteli soittamaan paremmin.
Critical Thinking sisältää kolme Wiren säveltämää ja sanoittamaa kappaletta, jotka hän myös laulaa. Myös Bradfieldiltä on kolme ”ikiomaa” laulua. Loput ovat yhteistyötä. Wiren kappaleista kaksi on kulmikasta ja vihaista postpunkia, kolmas Echo & The Bunnymenin mieleen tuovaa lempeää kitarapoppia. Bradfieldin biisit ovat lähempänä klassista rockia.
Sanoitukset tuntuvat poikkeuksellisen henkilökohtaisilta. Toki Wirellä on ennenkin ollut tapana kirjoittaa itsestään ja muistella menneitä.
Empaattinen Dear Stephen reflektoi nuoruuden tapahtumaa nykyhetkeen. Vuonna 1984 The Smiths – sukupolvensa merkittävin brittiyhtye – esiintyi Cardiffissa. 15-vuotias Wire aikoi sankariensa keikalle mutta sairastui. Yhtye lähetti Wirelle postikortin, johon laulaja Morrissey oli raapustanut: ”Get well soon.” Dear Stephen vertaa Wiren teini-iän tuntemuksia Stephenin eli Morrisseyn myöhempien mielipiteiden aiheuttamiin pettymyksiin. Teksti pohtii taiteen ja taiteilijan välistä suhdetta. ”Dear Stephen, please come back to us / I believe in repentance and forgiveness / it’s so easy to hate, it takes guts to be kind / to paraphrase one of your heartbreak lines”, Wire kirjoittaa.
Wire on kuvannut Manic Street Preachersin tämänhetkistä vaihetta ”hallituksi alamäeksi”. Ehkä hän on oppinut olemaan vähän kiltimpi myös itselleen.
Puolet Critical Thinkingin lauluista sykähdyttävät, puolet ovat riittävän hyviä. Parempia sanoituksia ei kirjoita kukaan.
Manic Street Preachers: Critical Thinking. Epic, 2025.