Moninaisen Jeesuksen jäljillä

Hän ei kirjoittanut sanaakaan. Hän ei valloittanut alueita. Hän oli kuningas vailla valtakuntaa. Kahden miljardin ihmisen uskonnon alkuhahmo Jeesus on tehty tulkittavaksi.

Alussa oli galilealainen Jeesus Nasaretilainen. Muut rakensivat uskonnon.

Jeesus on moninainen. Juutalainen uskonpuhdistaja olikin suurimman uskonnon alku. Hän on profeetta myös Koraanissa.

Jeesusta on pidetty poliittisena kapinallisena, protohippinä, alkukommunistina, vähemmistöjen turvana, anarkistina, ufomiehenä ja tietysti Jumalan ainoana poikana, Vapahtajana. Juutalaisille hän oli yksi messiashahmo monista. Hän osoittautui menestykseksi muilla mailla.

Piispa ja teologi Jari Jolkkosen teos Nasa­retin mestarin tarina voi toimia rokotteena tulevan elokuvan varalle. Mel Gibsonin jatko-osa The Passion of the Christille keskittyy ylösnousemukseen, Jeesus-teologian ytimeen. Elokuvasta kohistaan jo nyt.

Jolkkonen on runsauden palvelija. Kirja on lavea, yleistajuinen tietoteos kaikes­ta Jeesukseen liittyvästä. Hahmo on oikeastaan ollut toiveiden Jeesus, kaksi vuosituhatta heijastumia. Jo alkupuolella tuli neljä evankeliumia ja sitten apostolit, filosofit, teologit, keisarit ja kirkkoväki laativat omiaan.

Kirjasta menee toistasataa sivua pelkkään historiaan sekä todisteisiin sitä, että Jeesus oli juutalainen. Niin, ehkä me sen jo tiesimme. Lopulta päästään parantajaan, köyhien ystävään, raksamieheen, kapinalliseen, jopa naisasiamieheen, josta tuli jättiuskonnon kantasolu. Kirkkohistorian osios­sa saa kiitettävästi huomiota idän kirkko.

Uskonnolla on vankka maallinen puolensa. Kristinusko on tuottanut kuvaa lapsuudesta, perheestä ja vähempiosaisten auttamisesta. Jopa ihmisoikeudet, nykyaikainen demokratia, suvaitsevaisuusaate ja peräti tieteen kulttuuri ovat syntyneet kristinuskon kulttuurin huomassa.

Jolkkonen melkein pyytää anteeksi, ettei Jeesus olekaan vasemmistovegaanifeministi. Sitten hän suhteuttaa: Historian suurille hahmoille on tyypillistä, etta jälkipolvet yrittävät varastaa heidät, alistaa heidät vetämään oman aikansa ideologisia vankkureita.

Jeesus-tutkimuksen paradigmanheittelyt kiehtovat. Vuonna 1939 saksalaisteologit jopa perustivat ”Instituutin juutalaisen vaikutuksen tutkimiseksi ja poistamiseksi saksalaisesta kirkollisesta elämästä”.

Teos katsoo uskonnollisia ja teologisia käsityksiä melkeinpä lainausmerkeissä, vaikka kirjoittaja kirkonmies onkin. Silti tarinat teologiasta, opetuksista, vertauksista, parannustöistä ja muusta ovat parasta antia. 

Jari Jolkkonen: Nasaretin mestarin tarina. 249 sivua. Docendo, 2026.