Arkisia tarinoita
Kössi Kenguru seikkaili E-liikkeen jäsenlehdessä.
Heikki Prepula (s. 1939) aloitti animaatioiden tekemisen 1960-luvun alussa. Prepula oli aito käsityöläinen. Hän teki itse kaiken mahdollisen – käsikirjoituksen, animaatiotyön, kuvauksen ja niin edelleen.
Ensimmäinen Kössi Kenguru -animaatio esitettiin televisiossa keväällä 1969. Puolituntinen elokuva oli leikattu sunnuntaiaamun lastenohjelmiin sopiviksi viiden minuutin jaksoiksi.
Kössi Kenguru Pohjolassa -elokuva oli mustavalkoinen, myöhemmät värillisiä. TV2:n tuottamissa animaatioissa Kössi seikkaili Pohjolan lisäksi muun muassa avaruudessa ja Kiirekaupungissa, jossa asuu kiireihmisiä. Animaatio-Kössi oli harmaanvihreä kenguru, joka koostui yksinkertaisista paloista: jalat, vartalo, kädet, pää ja hyvin levottomat korvat. Hänen kavereihinsa kuuluivat muun muassa Masa Myyrä, Anselmi Avaruusapina ja Allu Alligaattori.
Prepulan Kössi-elokuvien estetiikka oli melko samanlainen kuin Heikki Partasen Hinku ja Vinku -animaatioiden. Heidän käyttämässään tekniikassa liike syntyi paperinpalojen siirtelystä. Koko kuvaa ei piirretty uudelleen.
Kumpaankin tekijään vaikuttivat 1960-luvulla voimissaan olleet kuvataiteen geometriset suuntaukset.
1970-luvun alussa Prepula alkoi piirtää myös Kössi Kenguru -sarjakuvaa. Sitä julkaistiin Me-lehdessä vuoteen 1990 saakka. Me oli työväenhenkisen E-liikkeen jäsenlehti. Porvariperheissä luettiin todennäköisemmin Pirkkaa tai Yhteishyvää.
Me-lehden Kössi Kenguru -sarjakuvat olivat sivun mittaisia. Kössi ja muut hahmot esiintyivät kolmiulotteisina, eli niitä tarkasteltiin eri kuvakulmista.
Aluksi sarjakuva-Kössi näytti melko samanlaiselta kuin animaatio-Kössi. Vähitellen se pyöristyi ja pehmeni. Ruumiinmuotoja korostettiin pienillä varjostuksilla, ja liikkeisiin tuli elastisuutta.
Kössi Kenguru sarjakuvan maailmassa -kirjan esimerkit näyttävät Kössi Kenguru -sarjakuvissa tapahtuneen muutoksen. Olisi ollut kiva, jos kunkin sivun yhteyteen olisi merkitty alkuperäinen julkaisuaika.
Kössi Kenguru -sarjakuvista ei ole aiemmin ilmestynyt yhtään kokoelmaa. Siinä mielessä teos on merkittävä, vaikka eivät Kössi-sarjakuvat kummoisia ole. Ne ovat nostalgisia ja mukavia, mutta tuskin erityisen kaivattuja ja muisteltuja. Isoin ongelma saattaa olla se, että useimmissa ei ole kunnollista ideaa tai tarinaa. Toisinaan aiheeksi kelpasi ensimmäinen mieleen tullut puujalkavitsi.
Animaatioihin verrattuna sarjakuvat ovat arkisia. Ne tapahtuvat jokapäiväisissä paikoissa – kotona, kadulla ja lähiympäristössä.
Vuodenkierto määrittää paljon. Talvella rakennetaan lumilinna, luodaan lunta tai toivotetaan hyvää joulua. Syksyllä sataa, tuulee ja lehdet putoavat puista.
Vaikka sarjakuvat ilmestyivät E-liikkeen jäsenlehdessä, niistä harvoin tapaa mitään erityisen yhteiskunnallista. Ehkä sen tarpeen täytti samassa lehdessä vuodesta 1976 lähtien ilmestynyt Tarmo Koiviston Mämmilä.
Mämmilä oli selvästi aikuisille suunnattu sarjakuva. Kössi Kengurusta on vaikeampi sanoa, mikä sen kohderyhmäksi ajateltiin. Kössi-animaatiot olivat tietysti lapsia varten, mutta monet sarjakuvien ajatukset ja punchlinet – kiireinen kulttuurikesä, naisten vuosi miesten vuosisadalla ja niin edelleen – eivät varmasti avautuneet perheen pienimmille.
Heikki Prepula teki paljon muitakin animaatioita kuin Kössi Kenguruita.
Kuuluisasta silmänkääntäjästä kertonut Konstmanni Kuikka-Koponen valmistui vuonna 1979 ja sai elokuvataiteen valtionpalkinnon. Prepula myös voitti Tampereen elokuvajuhlien kotimaisen kilpailun pääpalkinnon kaksi kertaa.
Prepula piirsi pilapiirroksia ja muita kuvia useisiin sanomalehtiin. Niiden takaamat säännölliset tulot olivat usein animaatioiden tärkein rahoitusmuoto.
Heikki Prepula: Kössi Kenguru sarjakuvien maailmassa. Toimittaneet Ville Hänninen ja Petteri Oja. 88 s. Kissanviikset, 2023.