Taiteilijan perikadon anatomia

2 MIN

Mies haluaa tehdä suurta taidetta. Hän on valmis uhraamaan sen eteen kaiken. Toive toteutuu, mutta hintana on sielun menettäminen. Karl Ove Knausgårdin Yökoulun taustalla vaikuttaa Faust-myytti, jota ovat tulkinneet niin Johann Wolfgang von Goethe kuin Thomas Mann. Teoksen varjotekstinä toimii Shakespearen aikalaisen Christopher Marlowen näytelmä Tohtori Faustus.

Päähenkilö, parikymppinen norjalainen Kristian Hadeland, muuttaa 1980-luvulla Lontooseen opiskelemaan valokuvausta. Hän tutustuu hollantilaiseen taiteilijaan Hansiin, joka kuuluu Marlowen näytelmää työstävään Yökoulu-nimiseen teatteriryhmään. Hans on kiinnostunut tietokoneista ja tekoälystä, mutta myös okkultismista ja satanismista. Hänen kauttaan Kristianin maailmaan aukeaa uusi ulottuvuus pimeine voimineen.

Taidekoulussa Kristian turhautuu, kun opettajat ja opiskelutoverit pitävät hänen töitään tylsinä. Väkivaltainen laitapuolen kulkijan kohtaaminen muuttaa kaiken. Kristiania uhkaa syyte kuolemantuottamuksesta, mutta yllätyksekseen hän vapautuu. Samalla hänen työnsä saavat sisäisen hehkun. Siitä on kiittäminen Hansia, josta kuoriutuu tarinan Mefistofeles, sieluista kauppoja tekevä paholaisen edusmies.

Romaanin nykyhetki sijoittuu 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppuun. Kristian kirjoittaa syrjäisellä saarella itsemurhaviestiä, josta muodostuu Yökoulu-romaani. Valokuvataiteilija on maailmankuulu, mutta häntä piinaa tietoisuus siitä, että pimeät voimat ovat jättäneet jälkensä hänen töihinsä. Suurimman menestyksen hetkellä salaisuudet paljastuvat ja Kristianin elämä ajautuu syöksykierteeseen.

Romaani ei näytä suoraan Kristiania myymässä sieluaan paholaiselle, vaan hän tekee faustisen kauppansa alistaessaan kaiken muun palvelemaan taidettaan.

Yökoulu on neljäs osa seitsenosaiseksi suunnitellusta romaanisarjasta. Teoksia yhdistää viehtymys kauhuun ja fantasiaan. Sarjan tunnuksena toimiva outo tähti ei loimota taivaalla Yökoulussa, eivätkä aiempien osien avoimiksi jääneet tarinalinjat etene. Yökoulu ei kirkasta vaan sumentaa sarjan kokonaishahmoa. Ei käy selväksi, tavoitteleeko Knausgård edes sellaista vai luoviiko eteenpäin ilman suurta suunnitelmaa.

Knausgårdin vahvuudet ovat intensiivisessä kerronnassa, mutta virkkeiden tekijänä hän ei ole taituri. Yökoulu vilisee kuluneita ilmaisuja ja kuolleita vertauskuvia. Jos tyylikäs proosa on sotaa kliseitä vastaan, Knausgårdin proosa on kliseiden kanssa liittoutumista. 

Karl Ove Knausgård: Yökoulu. Suom. Jonna Joskitt-Pöyry. 505 sivua. Like, 2026.