Tehtävä ylhäältä
Tattarisuon noitapiiri -kirja kertoo noituudesta ja sensaatiojournalismin uhreista, Tero Alanko kirjoittaa.
Kun Aki Ollikainen kirjoitti romaania Nälkävuosi (Siltala, 2012), hän luki Helsingin Sanomien Kuukausiliitteestä Perttu Häkkisen ja Ville Similän jutun Tattarisuon mysteeristä. Makaaberi tapaus ei jättänyt Ollikaista rauhaan. Kirjailija käytti sitä seuraavan romaaninsa Mustan sadun (Siltala, 2015) viitekehyksenä. Jostain syystä tätä ei mainita kirjan kansissa eikä alkusanoissa.
Tattarisuon noitapiiri on tietokirja sinänsä pienestä mutta melkoisiin mittoihin paisuneesta episodista. Elokuussa 1930 teinipoika löysi Tattarisuolla – silloisessa Helsingin pitäjässä – sijaitsevasta lähteestä irti leikatun käden. Poliisi yritti selvittää tapausta mutta ei päässyt puusta pitkään. Pian lehdet täyttyivät muista uutisista.
Syyskuussa 1931 rupesi tapahtumaan toden teolla. Lähteestä löytyi käsiä, jalkoja, yhteen sidottu nippu sormia ja naisen pää. Tapauksesta tuli jymyuutinen, joka herätti huomiota myös ulkomailla.
Iso osa Ollikaisen kirjasta on tuttua asiaa, mutta hän on täsmällisempi kuin aiemmat aiheesta kirjoittaneet. Tapahtumat pyritään käymään läpi tarkkaan. Lähteinä Ollikainen on käyttänyt etenkin vanhoja sanomalehtiä ja Helsingin tuomiokunnan pöytäkirjoja.
Tuon ajan lehdissä kohuaiheista kirjoitettiin aika lailla seurauksista piittaamatta. Ensimmäinen vakavasti epäilty oli Harjun ruumishuoneen vahtimestari. Lehtikirjoittelu pilasi syyttömän miehen elämän. Vaimo joutui mielisairaalaan ja lapset vaihtoivat sukunimensä.
Vähitellen viranomaiset pääsivät oikeille jäljille. He kiinnittivät huomionsa ajuri Vilho Kallioon, jota pidettiin parantajana ja kutsuttiin Noita-Kallioksi. Kallio ja satamamies Ville Saari – joka halusi itseään kutsuttavan Maailman Herraksi – leikkasivat ruumiinosat Malmin hautausmaan linjahautojen vainajilta. Ensin tarkoitus oli saada puukkojunkkari Matti Haapojan aarre nousemaan lähteen pohjasta. Myöhemmin motiivit muuttuivat. Mahtoivatko miehet itsekään olla täysin selvillä niistä?
”Ylhäältä” tulleiden viestien välittäjänä toimi ompelija Ida Viden. Hänen näkynsä piirtyivät teksteinä seiniin. Keväällä 1932 Kallio ja Viden riitaantuivat ja noitapiiri hajosi.
Kallio, Saari ja Viden olivat kukin omalla tavallaan outoja ihmisiä, mutta millaisia olivat heidän väliset psykologiset suhteensa? Siihen Ollikainen ei pysty vastaamaan, tuskin kukaan muukaan.
Vaikka lehdet niin vihjasivat, Tattarisuon tapaukseen ei liittynyt suurta salaliittoa, vapaamuurareita tai muuta vastaavaa. Kun tekijöiksi paljastuivat köyhät ja taikauskoiset ihmiset, se oli monelle pettymys.
Aki Ollikainen: Tattarisuon noitapiiri. 252 sivua. Like, 2025.