Akateeminen helvetti
Cambridgeen sijoittuva fantasiaromaani ei ole kovin maaginen, Taru Torikka kirjoittaa arviossaan.
2
MIN
Kuvitellaan maailma, jossa magiaa ei nähdä huuhaana vaan vakavastiotettavana, akateemisesti tutkittuna inhimillisen tiedon osa-alueena.
Katabasis alkaa vauhdikkaasti Cambridgen kampukselta. Amy Law ja Peter Murdoch ovat ”analyyttisen magian” laitoksen lupaavimmat jatko-opiskelijat. Heidän ohjaajansa, professori Grimes, on kuollut tapaturmaisesti mönkään menneessä maagisessa kokeessa. Kliseisen riitaisa parivaljakko lähtee pelastamaan proffaa manalasta – voidakseen taata tulevien tutkimustensa rahoituksen.
Yhdysvaltalainen Rebecca F. Kuang on noussut nopeasti menestyskirjailijaksi ja somekirjapiirien kestosuosikiksi. R. F. Kuangin kolmannen suomennetun romaanin lähtöasetelma on herkullinen, mutta taianomaisuus puuttuu. Fantasia on kaavamaista, ja yliopistosatiiri tukahtuu oman oppineisuuden osoitteluun.
Jos magian kirjavasta historiasta kiinnostunut odottaa Katabasiksen johdattavan Aleister Crowleyn tai Helena P. Blavatskyn jäljille, saa pettyä. Kertoja pudottelee nimiä, kaavoja ja filosofisia teorioita, mutta ei määrittele magian olemusta. Sivuaine ”infernologia” opettaa helvetistä lukemalla Danten ja T. S. Eliotin runoelmia kirjaimellisesti. Amy ja Peter latelevat loitsuja ja piirtelevät taikaliidulla pentagrammeja, ja huis vaan ollaan helvetin ensimmäisessä piirissä, jossa maanpäällinen yliopisto-opiskelijoiden ja tutkijoiden kyräily jatkuu. Kuvasto on tuttua Hieronymus Boschin ja M. C. Escherin taiteesta. Tekstin rytmi töksähtelee, kun Kuang pysähtyy luennoimaan teoksista joihin viittaa. Suomentaja Veera Kaski selviää sitaattien tulvassa linjakkaasti.
Katabasis on jostain syystä sijoitettu 1980-luvulle, vaikka päähenkilöiden moralismi kuulostaa 2020-luvun sosiaaliselta medialta. Kuangin teoksia on kehuttu jälkikolonialismin ja identiteettipolitiikan terävästä käsittelystä. Ei ole uraauurtavaa, että manalassa vilahtelee länsimaisen mytologian ohella intialaista ja kiinalaista jumaltarustoa. Katabasiksen suuri oivallus on se, että hierarkkinen yliopisto sortaa naisia ja vähemmistöjä. Ajatella.
Katabasista on mainostettu vertauksilla kulttiteokseen Jumalat juhlivat öisin. Donna Tarttin antisankarien rinnalla Amy ja Peter ovat kliinisen puhdas koululaiskaksikko. Väitöskirjan tekeminenkään ei vaikuta itsenäiseltä ajattelulta vaan kotiläksyltä. Kuang (s. 1996) on itse kalliiden huippuyliopistojen kasvatti, joka ehkä vielä havahtuu huomaamaan, että laitosseinien ulkopuolellakin on elämää.
R. F. Kuang: Katabasis – matka manalaan. Suomentanut Veera Kaski. 599 sivua. Teos, 2025.