Galleriassa roihahtaa kiihko

Sekä taide että rakkaus voivat olla arkaluontoisia kokemuksia.

runous
Teksti
Johanna Osváth

Kaija Rantakarin (s. 1984) Salit on ylistys taiteelle. Runokirjassa kuljetaan seitsemässä salissa, tauluja verhohelmojen ja radiopuhelinten lomasta tarkastellen: ”seinälle ripustettu yksinkertainen suorakaide / valaisee kaksisuuntaisesti.” Kliiniset ja ennalta-arvattavat galleriatilat ovat vastakohta rajattomalle uppoutumiselle, johon teokset kutsuvat.

Rantakari on kertonut kuvaavansa kirjassaan itselleen tärkeitä naisten muotokuvia. Salit saattaa olla inspiroitunut Céline Sciamman elokuvasta Nuoren naisen muotokuva (2019), vaikkei siihen suoraan viittaakaan. Niin runokirjassa kuin elokuvassa tunnustellaan tapoja katsoa henkilöä – rakkauden kohdetta – muotokuvan kautta. Molemmat teokset oivaltavat, että muotokuvat ovat omia hahmojaan, täysin irrallaan esittämästään kohteesta.

”Jonkin ajan kuluttua näet hänet, kun ajattelet minua”, kommentoi elokuvan toinen päähenkilö Héloïse muotokuvaansa hänet maalanneelle rakastajalleen Mariannelle, jonka tietää hyvästelevänsä pian.

Salit vie ajatuksen askeleen pidemmälle: entä jos katsoisin muotokuvaa silmiin ja rakastuisin?

Sekä Nuoren naisen muotokuvassa että Saleissa suhde muotokuvaan on romanttinen ja eroottinen. Salit ottaa käyttöön tutun romanttisen kielen ja kuvaa sen kautta taidekokemusta: ”yritän sanoa, että pilaan sinut siitä nauttien / yritän sanoa, että suudelmasi vuotavat terälehtiä.”

Nyt rakkaus ei ole miehen naiseen kohdistamaa rakkautta, vaan kenen tahansa rakkautta ketä tahansa kohtaan. Tunteen palo ylittää ajan, paikan, normit.

”Saat hahmotuskyvyn horjahtamaan”, puhuja lausuu.

Rantakarin edellinen kokoelma Koko meren laajuus (2018) kuvaa eroottista kiihkoa meren ja rannan kohtaamisen kautta, ja esikoisteos Mikado (2015) on kiinnostunut herkistä geometrisista muodoista. Kenties runoilija ehdottaa, että intohimoisen rakkauden oikeudenmukaisin kieli on pateettinen. Ajatukselle voi nyökytellä.

Sekä taidekokemus että rakkaus ovat arkaluontoisia kokemuksia, jokaiselle omanlaisiaan. Salit vuotaa kahdenvälisiä tietoja julki.

Muotokuvista kirjallisessa muodossa syntyy kirjallinen muotokuva. Runon puhuja tekee itsestään katseen kohteen: ”viipyminen pienen muotokuvan äärellä paljastaa / katsojasta enemmän kuin katseen kohteesta.” Ehkä joku rakastuu.

Kaija Rantakari: Salit. 103 s. Poesia, 2021.