Tarkasti nähty, lyhyesti sanottu

2 MIN

Runoilija Juhani Ahvenjärvellä on tapana tarkastella maailmaa omasta kulmastaan, mikä tarkoittaa usein konkreettista tilannetta, johon harva ihminen vapaaehtoisesti heittäytyy.

Ahvenjärvi ei ole vastoinkäymisiään märehtivä ulkopuolinen tarkkailija – valitettavan yleinen laji – vaan yksinkertaisesti henkilö, joka liikkuu kartalla eri reittiä kuin muut. Siksi hän näkee asiat tavalla, joka avartaa lukijoiden maisemaa.

Jos Ahvenjärven edellinen teos Autotta Tampereen reunalla kuvasi pitkiä kävelyitä kaupunkiin moottoriteiden reunoja pitkin, uudessa Pärskeet-kokoelmassa runoilija on kiinnostunut vesielementistä – ja änkeää lähelle sitä havainnoimaan: ”Lauantaiaamuna laiturin alla on tilaa. / Täältä vasta Näsijärven näkee, / näkee puskevan veneen, / kovalla tuulella laajoja kenttiä levää”.

Ahvenjärvi, Arto Lappi ja Panu Tuomi muodostavat tamperelaisten pitkän linjan miesrunoilijoiden ykkösketjun, joka harvoin unohtaa mainita, mistä on kotoisin. Lappi on hieman laventanut niukkaa ilmaisuaan vuosien myötä, mutta Tuomen ja erityisesti Ahvenjärven runot pelkistyvät kokoelma kokoelmalta entisestään.

Pärskeet sisältää 29 runoa, joista pisimmässä on seitsemän säettä. Suuri osa sisältää pari kolme riviä ja kymmenisen sanaa. Täytyy olla todella kova tekijä saadakseen näin vähäisen määrän tekstiä elämään – ja Ahvenjärvi on.

Tehtävässä auttaa huomaamattomaksi tekeytyvä runomittojen, erityisesti trokeen, käyttö ja suveeni kielen sointien hallinta: ”Kivikkoisen niemen päässä pärskeet, / sienestäjä soutamassa sanko kolisten”. Tämän lyhyen runon myötä tehdään jo siirtymää vesiltä kohti seuraavaa osastoa, joka käsittelee sienestämistä. Ahvenjärvi ei kirjoita aiheesta yhtä mielenkiintoisesti kuin Pentti Saarikoski Hämärän tanssit -kokoelmassaan, mutta yhtä kaikki onnistuu luomaan muistettavia tuokiokuvia, jotka heijastelevat monelle sienestäjälle tuttua kummallista ajan nyrjähdystä: ”Pitkään jatkuneen pilvisen sekvenssin jälkeen / aurinko alkaa taas paistaa. Mieleen palaa nyt / vuosi sitten sienimetsään hukkaamani veitsi”.

Viimeisessä osastossa runoilija kiipeää­ vanhan talon ullakolle ja katsoo sieltä maail­maa. Ahvenjärven vahvuus on lyhyen muodon hallinnan ohella vaikeammin määriteltävä kyky asuttaa paikkaa, olla tilassa.

Tämä pätee myös ullakolla unessa nähtyyn näkyyn, jossa Mansen paikan ottaa hetkeksi Suomen Chicago: ”Unessa avautuu esteetön näkymä Lahteen: / hyppytornit hymyilevät leveästi yössä”. 

Juhani Ahvenjärvi: Pärskeet. 41 sivua. Teos, 2024.