Amerikkalainen lukuromaani

Elias Rackliff on amerikkalaisen mahtisuvun vesa, mutta rikkaus ei tuo hänelle onnea. Nuorena ali- tajuntaan iskostuu monestakin syystä syyllisyyden tunne. Iloa tuovat jalkapallo ja kapinoiva, tarkkasilmäinen Sarah-serkku, joka tosin opiskelee Euroopassa ja jota näkee vain sukujuhlissa. Eliaksen vanhemmat ovat autistinen, seksiaddikti tutkijaisä ja maanis-depressiivinen äiti, jonka sairaus vie pohjan hänen miljonääri-isänsä asettamilta uratoiveilta. Suku on pinnallista, menestystä ihailevaa, nuoret haluavat olla jotain muuta.

Juha Siitosen (s. 1973) esikoisromaani Laupeudentyö on suurta amerikkalaista proosaa. Se on jopa niin amerikkalaisen kirjallisuuden oloista, että välillä huomasin miettiväni suomentajan sanavalintoja – vaikka mitään suomentajaa ei tietysti ole.

Amerikkalaisproosaan liittämiäni piirteitä ovat romaanin massiivinen koko ja runsaasti yksityiskohtia sisältävät, usein suuria kokonaisuuksia punovat pitkät virkkeet, jotka luovat kerrontaan aivan omanlaisensa harmonisen rytmin. Tyypillistä on kertoa päähenkilön elämäntarina tai sukutarina ja maalata laajaksi taustaksi koko yhteiskunnan tilanne. Vielä ripaus nostalgiaa muistuttavaa amerikkalaisuuden taikapölyä ja resepti on valmis. Siitosen näppäimistöllä resepti on todella toiminut.

Elias ei halua kilpailullisiin huippuyliopistoihin vaan hakeutuu armeijaan. Mieluiten hän haluaa tavalliseksi kiväärimieheksi eikä esimerkiksi upseeriksi, koska sellainen asema olisi liian paineinen.

Elias lähetetään komennuksille Irakiin ja Afganistaniin. Hän kertoo toiminnastaan ja amerikkalaisten tekemistä iskuista varsin neutraalisti, väliin tunteettomastikin. Sotavuosien kuvaus on silti kauhua herättävää actionia. Kauhu sinällään voisi riittää psyykkiseksi ulottuvuudeksi ja jopa sotakritiikiksi, mutta tekstissä on syvemmältäkin puraiseva vaikutus. Ehkä Eliaksen pitkä esittelyosio ennen armeijavuosia kuvaavaa jaksoa tekee sotatekstistä niin kauhean: tuttu Eliasko tosiaan pystyy tähän kaikkeen?

Laupeudentyön kahdella ensimmäisellä jaksolla näytetään kilpailuyhteiskunnan ja sodan mielettömyys. Amerikkalainen ihanne omaisuuden kartuttamisesta ja sen tuomasta onnesta tai isänmaan, vapauden ja demokratian puolustaminen maailmalla, mitä ne oikeastaan merkitsevät? Romaanin näkemyksestä kertoo vahvalla kuvakielellä Mika Tuomisen suunnittelema kansi. Siinä Yhdysvaltain lipun raidat muodostavat miehen varjomaiselle hahmolle vankilan kalterit.

En halua tehdä tarkempia juonipaljastuksia, joten takakannen antama tieto toimikoon romaanin viimeisen osan kuvauksena: ”Hän hylkää sukunsa rikkaudet ja vaeltaa Yhdysvaltoja ristiin rastiin löytämättä vastauksia.”

Kolmas osio sisältää yhteiskuntakritiikkiä ja elämänfilosofisia keskusteluja ihmisen paikasta. Myös ympäristötuhon uhkaa käsitellään.

Laupeudentyön kolme keskenään varsin erilaista osiota muodostavat erittäin koukuttavan ja antoisan lukuromaanin. Siitonen hallitsee valtavia kokonaisuuksia ja laajoja aihealueita. Elias on elävän tuntuinen, moniulotteinen henkilöhahmo, ja tarkasti piirrettyjä, luonteikkaita hahmoja ovat myös kaikki sivuhenkilöt. Miljööt on kuvattu vaikuttavan todentuntuisesti: Irakin hajut ja pölyn voi tuntea, Kaliforniassa saamme seurata Tyynen valtameren auringonlaskut suoraan parvekkeelta.

Täysin ilman päälleliimauksen tuntua Siitonen on kerännyt mukaan vaikeita eettisiä kysymyksiä ja monia suuria teemoja, kuten rakkaus ja ihmisen tarve kuulua johonkin. Laupeudentyö on upea debyytti. 

Juha Siitonen, Laupeudentyö, 566 s. Siltala, 2023.

Teksti on julkaistu alun perin Parnasso-lehden numerossa 2/2024. Parnasson voit tilata täältä.