Kremlin pääideologin tarina

Vladislav Surkov oli avainasemassa, kun Vladimir Putinista tehtiin uusi tsaari. Teatteria ja taloustiedettä opiskellut Surkov oli Mihail Hodorkovskin kaveri, televisiokanavan pr-mies ja varhaisten tosi-tv-ohjelmien­ tuottaja, joka poimittiin presidentin kansliapäällikön neuvonantajaksi juuri ennen Boris Jeltsinin eroa.

Putinin tärkeäksi neuvonantajaksi ripeästi noussut Surkov myi kansalle ajatuksen valtapuolueen politiikasta ainoana vaihtoehtona. London School of Economicsissa vuonna 2014 pitämässään puheessa hän ykskantaan ilmoitti olevansa Venäjän yhteiskuntajärjestelmän luoja.

Hiljalleen Surkov joutui epäsuosioon ja erotettiin vuonna 2020. Tiettävästi hänet on määrätty kotiarestiin.

Satiirinen draama The Wizard of the Kremlin katsoo Venäjän tietä sekasorrosta autoritarismiin Surkovin näkökulmasta. Pohjana on Giuliano da Empolin romaani Kremlin velho. Ranskalaistuottajien englanninkielinen elokuva kuvattiin Latviassa. Surkovin nimi oli jo romaanissa muutettu Vadim Baranoviksi, ja häntä esittää Paul Dano. Putinina nähdään Jude Law.

Tavoitteet ovat jykevät. Ohjaaja Olivier Assayas haluaa avata venäläisen vallan mekanismit sekä Putinin psykologian. Elokuva toimii sitä paremmin, mitä vähemmän Surkovista etukäteen tietää. Vaikka kestoa on kaksi ja puoli tuntia, tarinasta on jätetty pois sekä Surkovin että Venäjän merkittäviä todellisia vaiheita.

Eniten särähtävät toisinajattelijoiden murhien sivuuttaminen sekä hieman hyssyttelevä suhde Venäjän Ukraina-politiikkaan ja Krimin valtaukseen. Herkullisimmillaan elokuva on kuvatessaan oligarkkien juonia, Putinin valtaannousua, omasta erinomaisuudestaan vakuuttuneen Boris Berezovskin (Will Keen) epäonnistunutta pyrkimystä nukkehallitsijaksi ja yksinvaltiaan kriisejä. Sukellusvene Kurskin uppoamista seuraava henkilöön menevä kritiikki on Putinille käänteentekevä pettymys, jonka jälkeen medialta on riisuttava vapaudet.

Nöyryytys on musertava, kun Putin seurueineen joutuu New Yorkissa hotellinsa edessä odottamaan Yhdysvaltojen presidentin autokulkueen siirtymistä kuin kuka tahansa rivikansalainen. Baranov taivuttelee venäläisiä ääriryhmiä Yhdistynyt Venäjä -puolueen tukijoiksi taktisella mairittelulla.

Ääriviivat ovat selkeät, ja kun tapahtumia on niin paljon, elokuvaa on hauska katsoa, jos aihe vain kiinnostaa.

Ongelmatkin näkyvät etualalla. Nihilistiälykkö Baranovista ei liene tarkoituskaan saada otetta. Kelmeästä miehestä yritetään tehdä myös sympaattista, kun hän paljastaa virheitään ja haikailee lopussa Eurooppaan.

Law tekee Putinista tympeän mutta fyysisesti vaikuttavan hahmon. Ulkoisesti tyyppi tuo hämmentävästi mieleen House of Cards -sarjan Frank Underwoodin (Kevin Spacey).

Assayasilta odottaisi enemmän ener­giaa. Carlos (2010) ja Jotain ilmassa (2012) käsittelivät historiaa elävästi. Niihin verrattuna The Wizard of the Kremlin on kuvitettua tietokirjaa, jossa on vain aavistus ohjaajan parhaiden töiden vivahteikkuudesta ja älykkyydestä.

Tulkinnanvarainen satiiri kytkeytyy tositarinan absurdiuteen. Kremlin velho -romaania on arvosteltu liiasta Putinin ymmärtämisestä, mutta elokuvaan ei tarvita kuin pilke silmäkulmaan, jotta mahtimiehet näyttävät jo naurettavilta.

Jähmeän perinteisessä kehystarinassa amerikkalaisjournalisti haastattelee Baranovia. Ehkä Assayas on halunnut kertoa demokratian luhistumisesta nimenomaan amerikkalaiselle yleisölle. Pragmaattinen tulokulma julmaan ja vainoharhaiseen voimapolitiikkaan tuntuu laimealta, kun päästään lähemmäs nykyaikaa ja sotaa. 

Olivier Assayas: The Wizard of the Kremlin. Elokuvateattereissa 13.3. ★★★