Maaginen basso
Bassoa, ja sitten laulua ja muita ääniä. Kuulostaa kuin levyllä soittaisi isompikin orkesteri.
Kontrabasisti, kitaristi ja laulaja Jorge da Rocha on virtuoosi luomaan äänimaailmoja yksin. Moderni sähköinen teknologia on mahdollistanut prosessin, jossa muusikko muokkaa ja monistaa luomiaan signaaleja reaaliajassa.
Kun tyylitaju ja tekniikka ovat tasapainossa, tulos vangitsee kuuntelijan. Jorge da Rocha, 43, pystyy kehittämään yhtä rikkaan soivan universumin myös konsertissa yleisön edessä. Ei mitään liikaa, eikä mitään liian vähän. Jälki on minimalistista ja sisältää silti kaiken oleellisen.
Muusikko esiintyy tässä kuussa ensimmäistä kertaa Suomessa. Turussa 27. lokakuuta estradina on Sibelius-museon konserttisali, joka on optimoitu elektroakustiselle kokeelliselle musiikille. Sieltä matka jatkuu muun muassa Ouluun, jossa basisti esiintyy Dulen eli viulisti-laulaja-lauluntekijä Tuuli Jartin kanssa.
Livenä da Rocha liikkuu laajalla skaalalla. Hän työstää uusimman levyn BLAU (Being Lost As Usual) musiikin lisäksi sitä edeltäneen albumin To Drop and Let Go materiaalia.
Varsinainen ohjelma perustuu improvisointiin, jossa sävelletty materiaali sulautuu esitystilanteen synnyttämiin tunnetiloihin.
Esiintyjän ja yleisön välille kehkeytyvä yhteys on oleellinen elementti da Rochan elektroakustisessa ambient-musiikissa. Kyse on ennakkoluulottoman uteliaasta tutkimusmatkailusta.
Luoteis-Portugalin Santa Maria da Feirassa syntynyt da Rocha on asettunut nyttemmin Barcelonaan, Espanjaan. Hän tekee musiikkia elokuviin ja näyttämölle. Uusin tilaustyö sai ensi-iltansa Teatro Principal de Alicantessa syyskuun lopulla. Ääniteos Sempere on sävelletty kahdeksan tanssijan OtraDanza -ryhmälle ja toteutettiin livenä osana esitystä.
BLAU (Being Lost As Usual) on tähänastisen tuotannon huipentuma levymuodossa. Da Rocha laulaa äidinkielensä lisäksi englanniksi. Monissa eri maissa asunut musiikintekijä pohtii teksteissä ulkopuolisuutta. Lyriikoissa myös irtaudutaan arkitodellisuudesta.
Tekstuureissa korostuu mieltymys leikittelyyn erilaisilla äänillä. Tuotannollisesti kappaleet kaartuvat vähäeleisistä ambient-elektrovivahteista rouhean akustiseen maanläheisyyteen. Vierailevat muusikot syventävät basson orgaanisia resonansseja viululla, sellolla ja rummuin.
Da Rocha varioi myös fraseeraustaan. Tarinallisimmillaan lauluääni kuulostaa Jonathan Richmanin jutustelulta. Abstrakteimmissa töissä mieleen tulee Antony Hegartyn unenomainen kontratenori.
Jorge da Rocha: BLAU ( Being Lost As Usual). DLB.