Päivä kilpa-ajoissa

Kaksi keski-ikäistä ystäväpariskuntaa saapuu italialaiseen villaan lomaa viettämään. Tästä alkaa monipuolisen kirjoittajan Joonas Konstigin nokkela romaani Rooma.

Romaani on perinteinen suljetun tilan draama, jossa puhuu neljä kertojaa, yksi per luku. Vanhoja tuttuja ovat myös keskeiset teemat: sukupuoliroolit, valta ja seksi.

Sivistynyt Elli on porukan organisoija. Aviomies Matti toimii kaikessa loogisesti, mikä tekee miehestä naisen silmissä vähän tylsän. Marius on menneiden aikojen hurmuri, joka kärsii testosteronivajeesta. Hänen atleettinen vaimonsa Saara kerää miesten katseita. Saara kuvaa lakkaamatta itseään ja epäilee olevansa vähän pinnallinen. Taloudellisesti ja ammatillisesti ryhmä on pulskeaa keskiluokkaa.

Nelikko syö, juo ja käy Rooman turistinähtävyyksillä, mutta tunnelma on räjähdysherkkä. Saara miettii: ”Olihan se Rooma aika tuomittu heti alusta. Marius arvosteli mua koko ajan, ja Elli ja Matti oli sillai low-key vittumaisia toisilleen.”

Jo toisena iltana paljastuu salaisuus. Toisen pariskunnan mies ja toisen nainen ovat olleet joskus sängyssä. Itsensä petetyksi kokeva mies ehdottaa tilien tasaamista: hän makaa lomalla toisen miehen kumppanin kanssa. Käänne on erinomainen, koska draamaan tulee panoksia.

Suljetun tilan kuvauksissa kaikki lepää hahmojen ja heidän välistensä jännitteiden varassa. Roomassa niitä kehitellään suoraviivaisesti. Romaanissa ei ole kielellistä tai rakenteellista briljanssia, dialogi on ilmeetöntä. Tärkeintä on, että tapahtumat etenevät ja sen ne kyllä tekevät. Konstig onnistuu pitämään yllä hyvää latausta koko kirjan mitan.

Rooma alkaa ranskalaisajattelija René Girardin sitaatilla. Siihen on tiivistetty omaperäisen teoreetikon keskeisiä ajatuksia: ihmiset jäljittelevät toisiaan ja kilpailevat verisesti toistensa kanssa. Tätä voi pitää avaimena romaanin tulkintaan.

Elli vertailee itseään Saaraan, Saara tuumii, missä voittaa Ellin. Miehet piikittelevät toisiaan Rooman Colosseumilla, missäpä muuallakaan. ”Mä katoin yhden luennon, jossa sanottiin, että kilpaileminen toisia miehiä vastaan nostaa testoja”, Matti toteaa.

Klassinen kaupunki taustoittaa kamppailua. Käänteestä, jossa tilejä tasataan, ei kuitenkaan seuraa vaarallista peliä, vaan märehtivää itsetutkiskelua. Ei suurta, Rooman kokoista kohtalonomaisuutta, vaan pieniä, tavallisia murheita – konstikasta ironiaa.

Päätösjakso näyttää ensin imelyyden huipentumalta, mutta onkin ansa. Girard saa viimeisen naurun. 

Joonas Konstig: Rooma. 279 sivua. WSOY, 2025.