Pahaenteinen Hamlet

Svenska Teaternin tulkinta korostaa ajankohtaisia teemoja, mutta kyse on pohjimmiltaan oikeudesta ja rakkaudesta, Päivi Ängeslevä kirjoittaa arviossaan.

teatteri
Teksti
Päivi Ängeslevä
2 MIN

Alku lupaa jotain erilaista.

Ofelia (Sonia Haga) vinguttaa raivoisasti sähkökitaraa Svenska Teaternin suurella näyttämöllä ja kannustaa yleisöä huutamaan eläköön Hamlet. Jesper Franssonin Hamlet puikkelehtii samaan aikaan penkkiriveillä miekkailijan kypärä päässään ja huutaa ”rakastan sinua”.

Yleisö kutsutaan kruunajaisiin ja häihin. Hamletin äiti, kuningatar Gertrud (Sophia Heikkilä) avioituu lankonsa, uuden kuninkaan Claudiuksen (Niklas Åkerfelt) kanssa, vaikka aviomiehen eli kuninkaan kuolemasta on kulunut vasta kaksi kuukautta.

”Tästä ei seuraa mitään hyvää”, Hamlet toistaa. Noihin sanoihin kiteytyy ohjaajan, ruotsalaisen Riksteaternin taiteellisen johtajan Dritëro Kasapin tulkinta Hamletista. Kasapi on rakentanut William Shakespearen klassikkonäytelmästä pahaenteisen ja ärhäkän version. Alkuperäistä tekstiä on tiivistetty, kohtauksia muokattu ja rooleja karsittu.

Kasapin tulkinnassa ei esimerkiksi ole Hamletin ystävää Horatiusta. Hänen sitaattejaan lausuu Hamletin rakastettu Ofelia, jonka roolia Kasapi on voimakkaasti korostanut. Mustiin pukeutunut Ofelia on sähäkkä hahmo, ja Sonia Haga suoriutuu roolistaan taitavasti.

Myös Kasapin tulkinnassa Hamlet kohtaa isänsä haamun, joka kertoo, että veli murhasi hänet ja vaatii Hamletia kostamaan verityön. Kasapi korostaa Hamletin kovaa painia koston ja inhimillisyyden välillä, ja Jesper Fransson on epäröinnissään raastavan epätoivoinen.

Vaikka esityksen näyttelijätyö on kauttaaltaan osaavaa, niin tuntuu, että Fransson täyttää intensiivisellä ja vahvalla tulkinnallaan yksin koko näyttämön.

Kasapi on verrannut alkuperäisen Hamletin ”mätänevää Tanskanmaata” oman aikamme ahdistavaan ja rappeutuvaan maail­maan sotineen ja ilmastonhuolineen, ja kuvannut Hamletia nykyajan nuorisoksi, joka joutuu kärsimään edellisten sukupolvien itsekkyydestä.

Esityksen voi ajankohtaistaa noinkin. Itse pidin Svenska Teaternin Hamletia kahden nuoren epätoivoisena rakkaustarinana ja Hamletin sisäisenä oikeustaisteluna.

Shakespeare kirjoitti mestariteoksensa 1600-luvulla, ja siitä on tehty useita rock-henkisiä tulkintoja. En voi olla vertaamatta Kasapin synkkää tulkintaa Otso Kauton musikaali-Hamletiin, jonka näin Tampereen Työväen Teatterissa vuonna 2020. Kauton ohjauksessa musiikki oli vielä raskaampaa, mutta ote oli kaikin puolin rohkeampi ja raikkaampi. 

William Shakespeare, Dritëro Kasapi: ­Hamlet. Svenska Teatern (Pohjois­esplanadi 2) 5.4.2025 asti.