Valta murenee

Joitain elokuvia ei voi irrottaa taustatarinastaan. Mohammad Rasoulof kuvasi Pyhän temppeliviikunan siemenen Iranissa salaa. Hän halusi käsitellä sukupolvien ja sukupuolien välistä juopaa. Millaisia kysymyksiä teokraattisen maan väkivalta­koneiston lakeijat kuulevat lapsiltaan?

Kuukausi ennen maailmanensi-iltaa Rasoulofille ilmoitettiin, että hänelle aiemmin annettu tuomio ”aikomuksista horjuttaa yhteiskuntarauhaa” pantaisiin toimeen. Edessä olisi kahdeksan vuotta vankilaa, raipan­iskuja sekä omaisuuden takavarikointi.

Rasoulof pakeni maasta. Pyhän temppeliviikunan siemen oli kutsuttu Cannesin elokuvajuhlien kilpasarjaan, mikä oli myös viranomaisten aktivoitumisen syy. Festivaalin aikana jännitettiin, kuinka ohjaajan käy. Dramaturgiaan sopi, että ensinäytös oli sijoitettu tapahtuman loppupuolelle.

Pyhän temppeliviikunan siemen on kertomus hallinnolle uskollisesta tuomari-isästä, äidistä ja kahdesta tyttärestä, jotka uskovat muutokseen.

Isä antaa virkansa vuoksi myös kuolemantuomioita. Se vain on hänen roolinsa. Tarina kiihtyy, kun tyttäret osallistuvat mielenosoituksiin ja isän ase katoaa.

Mielenosoittajien maailmaa on kuvattu dokumentaariselta näyttävällä vimmalla. Somen ja digiviestinnän merkitys tulee selväksi. Vanhemman sukupolven muodollisuus paljastuu selkärangattomuudeksi.

Kadonnut ase on yhtä kuin hukattu mandaatti, todiste siitä, ettei isä kyennyt pitämään kurissa niitä, joiden tulisi olla hiljaa. Tragedia syntyy vainoharhaisen isän asettaes­sa oman asemansa lastensa edelle.

Rakenne, jossa yhteiskunnan ankaruus tekee henkilökohtaisesta ja intiimistä asteittain jopa hengenvaarallista, on samankaltainen kuin Iranin palkituimman ohjaajan Asghar Farhadin elokuvissa Nader ja Simin: ero ja The Salesman. Kumpikin voitti parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin.

Ensi-iltaa edeltävinä päivinä Cannes pullisteli arvovaltansa muskelia ja näytti siltä, että festivaalin antama kansainvälinen huomio auttaisi ohjaajaa selviytymään. Rasoulof pääsi viimein paikalle.

Festivaalin huipentanut palkintojenjako oli Rasoulofin teoksen näkökulmasta pettymys. Jos oli tuntunut siltä, että taide nyt todella muuttaa maailmaa, arvojärjestys olikin toinen. Elokuvalle keksittiin protokollan ulkopuolelta tuomariston erityispalkinto.

Ehkä yksi syy on se, että elokuva on venähtänyt liki kolmituntiseksi. Vaikka käsiase on tšehovilaisittain varma merkki, eli sitä tullaan myös käyttämään, kaikkia jännitteitä on vaikea ylläpitää näin pitkään. 

Mohammad Rasoulof: Pyhän temppeli­viikunan siemen. Elokuvateattereissa 7.2. ★★★★