Salaliittoteoria
Ilta-Sanomien entinen päätoimittaja näkee itsensä keskustalaisten koston uhrina.
Talousjournalismissa kunnostautunut Antti-Pekka Pietilä kaivoi yleisölleen merkittäviä uutisia. Tiedonjyvistään hän leipoi usein näyttäviä kokonaisuuksia. Moni juttu piti paikkansa. Joskus tuli myös pannukakkuja, jotka johtivat oikaisuihin.
Pietilän loppunousu journalismin huipulle alkoi, kun nykyinen Sanoma Oyj 1997 palkkasi hänet Taloussanomien päätoimittajaksi. Pian Pietilä siirtyi Ilta-Sanomien vastaavaksi päätoimittajaksi. Pesti IS:n johdossa kesti kolme vuotta. Sitten tuli potkut. Erottamisestaan Pietilä esittää kirjassa hurjan teorian: maan mahtavimman viestintäyrityksen johto taipui keskustan painostuksen alla ja heitti päätoimittajan ulos.
Potkut antoi Sanoma Newsin toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen, jonka keskustayhteyksiä selostetaan laveasti.
Keskusta hermostui siitä, että Ilta-Sanomilla oli journalistinen lukkopurenta pääministeri Matti Vanhasen ja erityisesti kulttuuriministeri Tanja Karpelan nilkassa. Lehden uutiset vaikuttivat ratkaisevasti pääministeri Anneli Jäätteenmäen (kesk) eroon kesällä 2003.
Savuavaa asetta kirjasta ei löydy. Pietilä lainaa keskustaministereiden erityisavustajien ja puolueen lehtien päätoimittajien kiukkuisia kommentteja. Verikoira-nimityksen Pietilälle antoi Ilkan Kari Hokkanen.
Virallisen selityksen mukaan potkut johtuivat IS:n kehnosta levikkikehityksestä. Myös luottamuspula on mainittu lähdön syyksi. Pietilästä ja hänen journalismistaan ei pidetty talon johdossa eikä toimituksessa.
Luottamuspula tulee kirjassa hyvin esiin. Pietilä haukkuu lähes kaikki lähimmät työtoverinsa. Hän luo itsestään kuvan näkijänä, joka ei saanut siirtää Ilta-Sanomia verkkoaikaan.
Kirja kertoo vauhdikkaasti journalismin arjesta laman riivaamassa 1990-luvun Suomessa. Pietilällä oli hyvät yhteydet talouselämän johtohenkilöihin. Poliitikkoja hän tapasi suhteellisen harvoin.
Henkilökohtaiset yhteydet ovat journalistille tärkeitä. 30 vuotta sitten ne olivat välttämättömiä. Matkapuhelimet olivat vasta tulossa ja verkot kehitteillä. Tiedot ja asiakirjat vaihdettiin kadulla tai kabinetissa. Päätoimittajan menot olivat usein kosteita, ja iltojen annista pääsivät myös puolisot nauttimaan.
Muutamasta virheestä huolimatta kirja antaa hyvän käsityksen journalistin työstä aikana, jolloin talouden ja politiikan kivijalat murenivat ja uutisia oli enemmän kuin palstoja tai lähetysaikaa.
Antti-Pekka Pietilä: Erkon verikoira – Sanomatalon salaiset päiväkirjat. 570 s. Otava, 2021.