Elämän ja kuoleman­ ­jorinaa

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Karl Ove Knausgårdi­n edellinen romaan­i Aamu­tähti aloitti saman­nimisen trilogian. Se yhdisteli kirjailijan tunnetuksi tekemää hidastettua draamaa ja kauhua. Kauhugenressä hän kulki itselleen hämärällä vyöhykkeellä.

Toinen osa Ikuisuuden sudet liittyy ensimmäiseen löyhästi. Hahmot ovat vaihtuneet, mutta sama lopunaikojen aamutähti mullistaa maanpäällistä. Tähti symboloi hyvän ja pahan yliluonnollisia voimia.

Päähenkilö Syvert on päässyt armeijasta. Kotona odottavat äiti ja pikkuveli. Norjalaisessa pikkukaupungissa 1980-luvun puolivälissä tapahtuu vähän, mutta nuoren miehen pää höyryää. Kun äidillä todetaan syöpä, pojan täytyy ottaa vastuuta.

Kuolleen isän tavaroista löytyy rakkauskirjeitä tuntemattomalta naiselta. Paljastuu, että isällä oli suhde venäläisen Asjan kanssa. Syntyi lapsi, Alevtina. Tieto sisaresta muuttaa Syvertin käsityksen isästään ja itsestään. Kirjan puolivälissä hypätään Venäjälle, parikymmentä vuotta eteenpäin. Tutustutaan toiseen päähenkilöön, evoluutiobiologi Alevtinaan.

Ikuisuuden sudet käsittelee elämän ja kuoleman lomittaisuutta. On kuolleita vanhempia, yksi itäinen valtiokin on kuopattu. Syvert työskentelee hautaustoimistossa. Alevtina taas tutkii elämän alkua ja perinnöllisyyttä. Laajennettu perhe edustaa tietenkin jatkuvuutta. Elämä voittaa kuoleman. Teemaa ei käsitellä tämän hienovaraisemmin.

Pitkissä esseemäisissä keskusteluissa – Knausgårdin tunnuspiirre – liikutaan niissäkin elämän ja kuoleman rajalla. Tilaa saavat muun muassa venäläisfilosofien, Aleksandr Bogdanovin ja Nikolai Fjodo­rovin, huuruiset ajatukset sekä luontomystiikka. Knausgård jää elämän ja kuoleman p­ohdinnoissaan kauas vaikkapa amerikkalaisesta Don De­Lillosta, mutta eipä norjalaisella ole amerikkalaisen lauseen tajuakaan. Ne ovat turhan usein tätä tasoa: ”Meistä jokainen kantaa kuolemaansa sisällään.”

Parhaimmillaan Knausgård on mikrotasolla. Dialogi kulkee kitkatta ja paljastaa ihmisistä paljon, esimerkkinä Syvertin ja pikkuveljen Joarin keskustelut. Hän on teoksen kiinnostavin hahmo, 12-vuotiaanakin isoveljeään älyllisesti reippaasti edellä.

Knausgårdin kohdalla rima on asetettu korkealle. Siksi Ikuisuuden susista voi sanoa vain: sujuvasti etenevä, mutta tavanomainen romaani tutusta aiheesta. 

Karl Ove Knausgård: Ikuisuuden sudet. Suom. Jonna Joskitt-Pöyry. 779 s. Like, 2023.