Uskon ­kysymyksiä

Antti Hurskainen ottaa hengellisyyden ­haudanvakavasti.

kirjallisuus
Teksti
Tommi Melender
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suntio on esseistinä aloittaneen Antti Hurskaisen (s. 1986) kolmas romaani, ja samalla syvin, hallituin ja paras.

Myönnän kaivanneeni kahden ensimmäisen jälkeen esseisti-Hurskaista takaisin. 22:ssa ja Kuihtumisessa oli esseistä tuttua kielellistä taituruutta, mutta romaaneina ne eivät vavahduttaneet. Mielessäni häilyi epäilys, että Hurskainen on parempi tekemään lauseita kuin kirjoittamaan romaaneja.

Suntio jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäinen kulkee dialogina ja toinen monologina.

Vuoropuhelua pitävät pienen maalaisseurakunnan kirkkoherra Sirén ja suntio Turtola. Heidän pitkiksi venyvät repliikkinsä muistuttavat pikemminkin miniesseitä kuin kahden ihmisen luonnollista puhetta.