Poika ihastuu hirviöön

Ihmisen ja hirviön välinen rakkaussuhde voisi muuten toimia, mutta ongelmana on, että pohjimmiltaan ihmiset ovat hirviöiden ruokaa. Asetelma on tuttu esimerkiksi vampyyritarinoista. Herra Wolterin karnevaalissa hirviöt haistavat tunteita ja veren sijaan ahmivat onnellisuuden pois ihmisestä.

Suurikokoinen ihmisenkaltainen pienempiään ahmimassa on ikiaikainen tarinoiden aihe jo ainakin kreikkalaisen mytologian Kronos-titaanista lähtien, sittemmin lukuisina variaatioina taiteessa ja populaarikulttuurissa.

26-vuotiaan Annika Perkiön esikois­teos on nuortenromaani, jonka keskeisintä kohderyhmää lienevät aikuisuuden kynnyksellä olevat sateenkaarinuoret, mutta tunnetasoltaan monikerroksinen teos sopii luettavaksi muillekin. Seksuaalisuutta enemmän kirja käsittelee perhe- ja ystävyyssuhteita, yksinäisyyttä, masennusta ja traumoista selviämistä.

Teos yllättää syvällisyydellään. Alussa kerronta tuntuu juuri tunteiden käsittelyssä takkuavan, mutta tarinan edetessä lukija tajuaa kirjailijan punoneen kompleksisen ja haastavankin tunnekudelman.

Päähenkilö on 18-vuotias, iltalukiota käyvä miehenalku Paju, jonka homous on seitsemänneltä luokalta lähtien ollut kaikkien tiedossa, eritoten väkivaltaisten kiusaa­jien. Vielä lapsuudenkodissaan asuvan Pajun perheessäkin on surua: isä on lähtenyt, äiti muuttunut poissaolevaksi, ja Pajulla on liikaa aikuisen vastuuta kahdesta pikkusisaruksestaan. Nuori etsii omaa tilaa kauhukarnevaalista, joka tuo hiukan iloa masennuksen päälle, mutta myös hengenvaaran. Mutta kas: hirviö ei pystykään syömään Pajua – onnea saalistava hirviö ja keskivai­keasti masentunut ihminen sopivat yhteen.

Hirviöiden seksuaali-identiteettejä ei kirjassa määritellä tarkasti. He ovat aisteiltaan ja kehoiltaan jotain perustavasti erilaista kuin ihmislaji, eikä heitä voi määritellä ihmisen käsittein. Jotain ihmisen ja eläimen väliltä, jotain elävän ja kuolleen väliltä.

Vaikka ”hirviö” tuntuu kovin geneeriseltä määreeltä olennolle, se suuntaa ajatukset traumateemaan. Hirviöt jäävät kiusallisenkin monitulkintaisiksi hahmoiksi, joiden taustoissa on ihmiskaupan ja addiktion tuntuja.

Erilaisten samankaltaisuuksista syntyy huumoria. Hirviöt esimerkiksi säilövät ihmisten onnellisuutta pakasterasioihin kuin mitkäkin marjastajat.

Kätketty suru yhdistää tarinassa monenlaisia hahmoja. Kaikkien kovia kokeneiden sisin on tohjona. Teoksesta rakentuu sympaattinen tavallisuuden ylistys ja hieno selviytymisen kuva. 

Annika Perkiö: Herra Wolterin karnevaali. 304 sivua. Haamu, 2025.