Junttilandian ­väriläiskät

Hanoi Rocksin muusikot olivat nuoria. He näyttivät hyvältä eivätkä pitäneet kynttiläänsä vakan alla.

Kesällä 1980 Hanoi Rocksin nimi alkoi tupsahdella esiin siellä täällä. Kesäkuun Soundin uutispalstalla sanottiin, että ”yhtyees­tä voi tulla ensimmäinen suuri suomalainen heavy-bändi”. Hanoi Rocksin musiikkityylin kuvailu osoittautui myöhemminkin vaikeaksi.

Aluksi Hanoi Rocks oli Pelle Miljoonan yhtyeestä potkut saaneen kitaristi Stefan Piesnackin bändi. Kokoonpano vaihtui tiuhaan. Piesnackin yhtyeessä piipahtivat myös Mike Monroe ja Nasty Suicide. Syksyllä 1980 Andy McCoy, Sam Yaffa, Monroe ja Suicide muuttivat Tukholmaan toteuttamaan rock-unelmaansa. He nappasivat mukaansa jo hajonneen yhtyeen nimen.

Petri Lahden kirja ei käy läpi rockyh­tyeen elämää päivä päivältä vaan lähinnä referoi medialähteitä. Niistä tärkeimpiä ovat suomalaiset musiikkilehdet ja sanomalehdet, alkuaikojen punk-kulttuuriin kiinteästi kuuluneet pienlehdet ja brittiläinen Sounds.

Vuonna 1981 Suosikki sai kilpailijakseen OK-lehden. Kumpikin julkaisi värikkäitä Hanoi Rocks -raportteja kaukomailta. Suomalaisen rockyhtyeen seikkailut Lontoossa, Japanissa ja Intiassa jäivät monen mieleen, koska sellaisia ei ollut tehty aiemmin.

Etenkin McCoy maalaa kuvan 1980-luvun Suomesta tiukkapipoisena Junttilandiana. Sitä se toki olikin. Erityisen kiinnostavaa antia ovat toteutumattomat suunnitelmat, joista yhtyeen jäsenet ja manageri Seppo Vesterinen avoimesti puhuvat: kier­tueet, äänitykset, yhteislevy Alice Cooperin kanssa.

Yksi kirjan toistuvista teemoista on se, miten Hanoi Rocks oli lavalla paljon parempi kuin levyllä. Epäonnistuneiden albumien takia myynti ja listasijoitukset jäivät vähäisiksi. Esiin nousee myös hittibiisin puute. Viimeinen albumi Two Steps from the Move (1984) julkaistiin monikansallisen CBS-yhtiön kautta. Tuottaja Bob Ezrinin vaatimuksesta yhtye äänitti sille tulkintansa CCR:n Up Around the Bend -kappaleesta. Levyn ensimmäiseksi singleksi kiirehditty versio ei menestynyt toivotulla tavalla, vaikka siihen kuvattiin kallis ja näyttävä video.

Hanoi Rocksin englantilainen rumpali Razzle kuoli auto-onnettomuudessa joulukuussa 1984. Tammikuun alussa Yaffa soitti viimeiset keikkansa Hanoi Rocksissa Helsingin Kulttuuritalolla. McCoy paljasti Helsingin Sanomille, että ”puhetta Samin lähdöstä oli ollut jo ennenkin”.

Kovia kokenut yhtye sinnitteli kesäkuuhun 1985 asti. Suuri läpimurto jäi tekemättä. 

Petri Lahti: Hanoi Rocks – päivä päivältä. 400 sivua. Readme.fi, 2024.