Addiktion ­maailmassa

2 MIN

Syrjäytynyt päihdeaddiktikin on ihminen, mikä saattaa toisinaan unohtua julkisessa keskustelussa. Siksi Hanna-Riikka Kuisman seitsemännen romaanin kaltaista kaunokirjallisuutta tarvitaan.

Korvaushoito vie lukijansa maailmaan, jota keskiluokkainen lukija ei tunne – maailmaan, jossa väkivalta ja vankilatuomiot ovat arkipäivää.

Kyse ei ole alamaailman glamorisoinnista, ei tragikomediasta eikä liioin nyyhkytarinasta. Toisaalta myös moralisoiva paatos loistaa poissaolollaan. Korvaushoito on erään yksilön elämäntarina 1980-luvulta 2010-luvulle, peruskouluikäisen päihdekokeiluista asunnottomaksi piikkihuumeiden käyttäjäksi ja siitä jotakuinkin tasapainoiseen elämään. Pelastusrenkaana toimii nimessä mainittu opioidi­korvaushoito.

Kuisma herättää taitavasti lukijan kiinnostuksen. Kahdessa aikatasossa kulkeva juoni pudottelee käänteitä sopivassa tahdissa loppuun asti. Nimetön päähenkilö haluaa vain elää normaalia elämää – päämäärä, jota uhkaa voimakas vihollinen eli addiktio. Onnistuuko hän raitistumaan ja säilyttämään avioliittonsa? Mitä hänen siskolleen tapahtui? Mikä johti riippuvuuteen alun perin? Näihin kysymyksiin lukija huomaa vaativansa vastauksia.

Kuisman ote teemoihinsa on naturalistinen. Hän kuvailee kaunistelematta päihteiden vaikutuksia ihmiskehoon ja korostaa riippuvuuden luonnetta sairautena. Narkomaaniksi ajautuvan päähenkilön taustalta löytyy alkoholisti-isä, kotilähiön näköalaton ilmapiiri, lannistavia opettajia sekä halu kuulua joukkoon. Syrjäytyminen on noidankehä, johon ei ole yhtä syyllistä. Alkuperäiset 1800-luvun naturalistitkin toivat valokeilaan juuri niitä, joita harvoin haluttiin kuunnella.

Päähenkilön nimettömyys alleviivaa tätä epäinhimillistymistä. Hän on numero huumetilastoissa, tuntematon narkomaani. Kansikuvakin muistuttaa Tuntemattoman sotilaan ikonista kantta. Syrjäytyneiden maailma on nihilismin läpitunkema: vain päihteillä ja fyysisellä voimalla on merkitystä.

Kuisma kuvaa myös nihilismin vastavoimaa, välittämistä. Jokaista nuorena kuollutta addiktia jää joku suremaan. Tuntematon narkomaani satuttaa läheisiään, menettää luottotietonsa ja tuntee itsekin häpeää riippuvuudestaan, mutta ei kuitenkaan voi aivokemialle mitään. Viime kädessä tarina on klassisen traaginen. Lopun toivonpilkahdus estää itsetarkoituksellisen synkistelyn ja lisää tarinan tehoa entisestään.

Hanna-Riikka Kuisma: Korvaushoito. 348 s. Like, 2024.