Mielikuvitusmaassa
Wes Anderson pystyy kokoamaan suositumpia tähtikaarteja kuin kukaan muu ohjaaja, Kalle Kinnunen kirjoittaa.
2
MIN
Koristeellisia lavasteita, karikatyyrimäisiä hahmoja. Eksoottinen ja historiallinen miljöö kirjoituskoneiden ja sähkösanomien ajalta. Foinikialaisen juonen maailma on täsmälleen sitä, mitä Wes Andersonilta voi odottaa.
Benicio del Toro näyttelee teollisuuspamppu Anatoly ”Zsa-Zsa” Kordaa, joka on yhtä vihattu kuin rikas. Hän on eräänlainen Roope-setä, jonka ahneudella ei ole rajoja. Elokuvan alussa Korda selviää taas yhdestä salamurhayrityksestä. Toisin kuin Carl Barksin sarjakuvissa, tässä analogisten seikkailujen maailmassa tulee myös raatoja. Kun pommi räjähtää lentokoneessa, Kordan apulaisen torso irtoaa.
Uudeksi apulaiseksi Korda saa norjalaisen nörtin (Michael Cera). Keskeiset juonikuviot ovat Kordan pyrkimykset koulia nunnaksi ryhtyneestä tyttärestään (Mia Threapleton) bisnesimperiumin jatkaja sekä rahoittaa rautatiehanke Foinikian valtiossa. Mielikuvitusmaan ohella tapahtumat ylettyvät tuonpuoleisen porteille. Willem Dafoen ja F. Murray Abrahamin esittämät henkiolennot pohtivat Kordan jatkosijoituspaikkaa.
Andersonilla on paljon yhteistä Aki Kaurismäen kanssa. Kummankin maailma on samaan aikaan postmoderni ja vilpitön. Jos tunne ja huumori eivät välity, idealismia voisi moittia todellisuuspakoisuudeksi ja seksittömyys näyttäytyisi lapsellisuutena.
Kaurismäen teokset ovat aina saman kokoisia. Ihmeen tuntuun riittävät hyvin valittu kadunpätkä sekä ajan mukaiset duunarivaatteet. Andersonin resurssit luoda spektaakkelia taas kasvavat kasvamistaan. Vaikka yksittäisissä visuaalisissa asetelmissa on sarjakuvan tuntua, Foinikialaisen juonen fantasia 1950-luvun Lähi-idästä kasvaa maagiseksi retrokosmokseksi, jonka melkein aistii jatkuvan kuvarajan ulkopuolelle.
Epäilemättä Andersonin elokuvien tekeminen on hauskaa ja palkitsevaa. Kukaan muu ei saa sivurooleihin näin paljon tähtiä, joilla yksin olisi vetovoimaa myydä elokuvalippuja. Herkullisimpia ovat Tom Hanksin ja Bryan Cranstonin esittämät urakoitsijapomot, jotka pitää peitota koripallokentällä, Richard Ayoaden vallankumouksellinen sekä Mathieu Amalricin kelmi Marseille Bob.
Andersonin elokuvia voi vertailla lähinnä keskenään. Asteroid City sai vuolaita kehuja ainakin heiltä, jotka näkevät auteurin elokuvissa myös vakavasti otettavan tunteellisen tason. Muille Foinikialainen juoni saattaa olla ohjaajan paras sitten The Grand Budapest Hotelin. Se on aika hauska, ja del Toron roistohahmosta välittyy juuri sen verran surumielisyyttä kuin Anderson-kuplassa on uskottavaa.
Wes Anderson: Foinikialainen juoni. Elokuvateattereissa 6.6. ★★★