Kuplivaa tyylittelyä
Tarina ei ole tärkeintä Teatteri Jurkan suomenkielisessä ilottelussa, joka on tehty suomenruotsalaisin voimin, Markus Ånäs kirjoittaa.
2
MIN
”Se on ansa”, sanoo nainen edessäni.
Yleisö etsii paikkaansa huoneteatteri Jurkan katsomosta. Sinne kävellään lavan poikki. Lavalle on aseteltu pistaasipähkinän kuoria. Ne lentelevät pitkin poikin, mikä herättää katsojissa hyväntuulisuutta.
Jurkka on pieni teatteri, jossa esiintyy aina hämmästyttävän kovatasoisia näyttelijöitä. Flamingonpunaisessa unelmassa Tobias Zilliacus on kokenut tähti ja valovoimaiset Saga Sarkola ja Mimosa Willamo nuorempia lahjakkuuksia. Ja minkälaiset suoritukset he tekevätkään!
Flamingonpunainen unelma on näytelmäkirjailija Otto Sandqvistin ilottelu. On siinä jonkinlainen juoni, kun elostelevan ja sadistisen rikollispomon punakorvakilpikonnaa varastaman lähteneiden af Edwardin sisarusten yritys päättyy traagisesti.
Hätiin kiiruhtaa viskiä janoava rakastunut puutarhuri Douglas, ”jokamiehen eroottinen iltapäiväuni”. Douglasia esittää alkukohtauksessa Zilliacus. Yleisö on remakasta päätellen samaa mieltä.
Flamingonpunainen unelma on Sandqvistin vuonna 2020 Nuori näyttämö -hankkeeseen kirjoittama näytelmä, ja nyt sen tekevät ensimmäistä kertaa ammattilaiset. Ohjaaja on Oton veli David Sandqvist. Tuomas Honkanen vastaa tyylikkäästä visuaalisesta suunnittelusta ja puvustuksesta.
Ensi-illassa nauru jatkuu hervottomana.
Viittauksenomainen juoni jää juhlien seinäruusuksi, kun näyttelijät herkuttelevat suorituksillaan, kukin omalla laillaan.
Estetiikan ja tekstin viittaukset löytyvät vuosituhannen vaihteen populaarikulttuurista.
Suomenkielinen näytelmä on tehty liki kokonaan suomenruotsalaisin voimin. Saga Sarkola tekee suorastaan häikäisevän monologin ja papattaa valtavalla nopeudella ilman pienintäkään virhettä täsmällisesti tekstiä, joka ei ole hänen äidinkieltään.
Pieniä kauneusvirheitäkin on, kuten nykyään jo kliseiset hidastetut tappelukohtaukset.
Lopulta Flamingonpunainen unelma päätyy jotenkin toisiinsa liittyvien kohtausten kautta viimeiselle matkalle villin rakkauden rannikolle.
Teoksesta voisi etsiä viittauksia aikamme yhteiskunnallisiin ongelmiin, mutta se tuntuisi miltei sopimattomalta, kun voi vain nauttia laadukkaasti kuplivasta tyylittelystä.
Viiniä saa juoda katsomossa, väliaikaa ei ole, kesto on kasuaalisti tunnin ja lähistöllä on huoneravintoloita esityksen jälkeiselle illalliselle.
Olen vakuuttunut, että teatteria yleisesti harrastamaton nuorempi aikuisväki pitäisi näkemästään.
Otto Sandqvist: Flamingonpunainen unelma. Ohjaus: David Sandqvist. Teatteri Jurkka (Vironkatu 7, Helsinki) 14.3.2026 asti.