Raastavaa tragediaa, sysimustaa komediaa

Kun aikamme keskeisiin brittisäveltäjiin kuuluva Mark-Anthony Turnage (s. 1960) näki ensimmäisen kerran tanskalaisen Thomas Vinterbergin elokuvan Juhlat (Festen, 1998), hänelle ei tullut mieleenkään, että siitä voisi tehdä oopperan. Kun hän myöhemmin katsoi elokuvan uudelleen, tuntuikin ajatus äkkiä itsestäänselvältä.

Turnagen ooppera Festen sai ensi-iltansa Lontoon kunnianarvoisassa Covent Gardenissa helmikuussa 2025. Suomen Kansallisoopperassa nähty produktio on syntynyt Covent Gardenin ja Kansallisoopperan yhteistuotantona. Libretistinä on ollut Lee Hall, joka tunnetaan muun muassa elokuvan Billy Elliot käsikirjoittajana.

Suosittuihin näytelmiin perustuvien oopperoiden rinnalle on viime vuosikymmeninä ilmestynyt elokuviin perustuvia teoksia. Voi tuntua yllättävältä, että Turnage on valinnut nimenomaan Vinterbergin dogmaelokuvan, jonka tekotapa edustaa äärimmäistä totuudellisuutta ja realismia. Vaikka Turnagen teos seuraa elokuvan lähtökohtia, se saa oopperan keinojen ansiosta uusia piirteitä ja osin irtoaa elokuvan tarinasta.

Festenin keskiössä on 60-vuotisjuhliaan viettävä varakas hotellinomistaja Helge. Paikalle saapuvat hänen vaimonsa Else, heidän kolme aikuista lastaan Christian, Michael ja Helena sekä muita sukulaisia ja ystäviä. Juhlatunnelma särkyy heti alkuunsa, kun Christianin maljapuhe avaa perheen synkät salaisuudet kaikkien kuultaviksi.

Festen yhdistää ravisuttavalla tavalla synkeyttä ja huumoria. Esiin nousee insestiä, väkivaltaa ja rasismia, mutta kokonaisuutta sitovana syvempänä ajatuksena on yhteisön halu olla näkemättä, mitä sen edessä tapahtuu. Tämä korostuu oopperan päättävässä lyhyessä kolmannessa näytöksessä, joka on paradoksaalisesti valoisuutensa vuoksi yksi esityksen hyytävimmistä jaksoista.

Turnagen musiikki kattaa tyylillisesti ja ilmaisullisesti laajan asteikon. Siinä on karheutta, energistä iskuvoimaa ja usein myös emotionaalisesti pakahduttavaa kauneutta. Turnagelle ominaisia jazz-sävyjäkin on paikoin mukana, usein moderniin musiikkiin sulautettuina mutta viimeisessä välisoitossa tietoisen puhtaina.

Festenissä on peräti 27 solistiroolia, joista kuusi on merkitty päärooleiksi. Pienemmilläkin rooleilla on useita tärkeitä kohtauksia ja aariamaisia sooloja. Teoksen ytimessä on yksilöiden lisäksi yhtä paljon ihmisten kollektiivi omine käyttäytymisen ihanteineen.

Kansallisoopperan produktio seuraa Richard Jonesin alkuperäistä Lontoon-esityksen ohjausta, jonka on nyt toteuttanut Benjamin Jones. Suurta ihmisjoukkoa käsitellään tehokkaan moni-ilmeisesti, välillä eläväisenä massana, välillä pienempinä ryhminä. Samalla eri hahmojen persoonallisuudet on yksilöity tarkasti.

Miriam Buetherin lavastus avaa näyttämön yhdeksi suureksi tilaksi, vuoroin hotellin aulaksi tai ruokasaliksi. Välillä se jakautuu kolmeen rinnakkaiseen osaan, joiden nopeat vaihdokset ovat draamallisesti tehokkaita.

Solistikaartissa on sekä brittiläisiä että suomalaisia laulajia, keskeisissä rooleissa pääasiassa brittejä. Solistinen taso on lähes kauttaaltaan erinomainen, ja Turnage on säveltänyt laulajille hienoa vokaalilinjaa.

Välillä solistit yhdistyvät suureksi ihmisjoukoksi, joka saa vahvaa tukea Kansallisoopperan kuorosta. Esityksen väkevästi sykkivä voimakeskus on James Hendryn johtama Kansallisoopperan orkesteri, joka pääsi jälleen osoittamaan nykyisen huippukuntonsa.

Tekijöiden kumarruksessa Turnage ohjasikin yleisön railakkaita suosionosoituksia useampaan kertaan juuri orkesterille. Ne orkesteri oli ansainnut, mutta niin oli ansainnut Turnagekin. 

Mark-Anthony Turnage: Festen. Ensi-ilta Suomen Kansallisoopperassa (Helsinginkatu 58, Helsinki) 27.3. Esitykset jatkuvat 7.5. asti.