Puola on ristiriitainen mutta alistumaton ­

Puola on noussut viime vuosina merkittäväksi eurooppalaiseksi valtakeskukseksi, joka haastaa Ranskan ja Saksan rapautuneen akselin.

Puolalla on EU:n suurin armeija, ja se on tukenut Venäjän hyökkäyssodan aikana määrätietoisesti Ukrainaa. Maan kansainvälinen asema vahvistui edelleen vuoden 2023 vaaleissa, kun nationalistinen konservatiivipuolue PiS syrjäytettiin vallasta Donald Tuskin johtaman EU-myönteisen keskustaoikeiston johdolla.

Antti Blåfield ja Erja-Outi Heino kuvaavat Puolan historiaa ja nykyisyyttä kirjassaan Puola on samaa maata. Punaisena lankana on yhteiskunnan jakautuminen, polarisaatio, joka alkoi Puolassa ennen muuta Eurooppaa, ja josta se pyrkii nyt eroon.

Blåfield on arvostettu pitkän linjan journalisti ja tietokirjailija. Hän on työskennellyt muun muassa Helsingin Sanomissa ja Suomen Kuvalehdessä. Myös Heino on taustaltaan toimittaja. Pariskunta asui vuodet 2020–2023 Varsovassa, jossa Heino työskenteli Suomen-suurlähetystön ministerineuvoksena.

Teoksen nimi juontaa juurensa Jaakko Okkerin ja Juha Tantun 60 vuoden takaiseen reportaasikirjaan Puola on toista maata. Okker ja Tanttu korostivat Puolan ja Suomen eroja, mutta nyt etsitään maiden historiallisia yhtymäkohtia.

Puola ja Suomi ovat Venäjän entisiä alusmaita, mutta Suomi on ollut historian myllerryksessä onnekkaampi. Vihollisarmeijat ovat kulkeneet Puolan yli ristiin rastiin ja jakaneet sen moneen kertaan.

Toisen maailmansodan jälkeen Puola ajautui vuosikymmeniksi rautaesiripun taakse, kun taas Suomi onnistui säilyttämään puolueettomuutensa.

Blåfield ja Heino korostavat, ettei Puola alistunut koskaan täydellisesti Neuvostoliiton tahtoon.

Vastarinta alkoi voimistua 1970-luvulla, ja Puola pyristeli Solidaarisuus-liikkeen johdolla irti kommunismista jo ennen Berliinin muurin murtumista.

Puola on elänyt demokraattisessa järjestelmässä alle kymmenen vuotta maailmansotien välissä ja reilut 30 vuotta kommunismin romahduksen jälkeen. Se liittyi Natoon vuonna 1999 ja Euroopan unioniin 2004.

Puola kuuluu EU:n suuriin jäsenmaihin Saksan, Ranskan, Italian ja Espanjan rinnalla ja pitää itsestään selvänä, että sitä kuunnellaan Euroopan tulevaisuutta määritettäessä.

Jatkuva sisäpoliittinen riitely on kuitenkin kärjistänyt ilmapiiriä siitä lähtien, kun nationalistinen populistipuolue PiS voitti vuoden 2005 vaalit.

Harras katolinen konservatiivipoliitikko Jarosław Kaczyński nousi pääministeriksi ja hänen kaksosveljensä Lech Kaczyński presidentiksi.

Hallitus hajosi pari vuotta myöhemmin sisäisiin riitoihinsa, mutta puolue palasi valtaan 2015. Seuraavat vuodet olivat vaikeita. PiS ryhtyi järjestelmällisesti lujittamaan otettaan maan oikeusjärjestelmästä, hallinnosta ja taloudesta, mikä johti jatkuviin kahnauksiin EU:n kanssa.

PiS hävisi vuoden 2023 vaalit, ja Donald Tuskin uusi hallitus on sen jälkeen pyrkinyt vahvistamaan oikeusvaltiota ja demokratiaa.

Työ on osoittautunut kuitenkin odotettua vaikeammaksi syvien, yhteiskuntaa repivien poliittisten ristiriitojen vuoksi. Tilannetta vaikeuttaa se, että poliittisten leirien voimamiehet, Tusk ja Jarosław Kaczyński suhtautuvat vihamielisesti toisiinsa.

Blåfield ja Heino kuvaavat katolisen kirkon vaikutusta, aborttikiistoja, niihin liittyviä suurmielenosoituksia sekä taistelua perustuslakituomioistuimen nimityksistä ja oikeusvaltiosta. He hakevat ristiriidoille selitystä sukeltamalla syvälle historiaan, jota käsitellään seikkaperäisesti.

Puola on samaa maata sisältää valtavasti tietoa, mutta teoksen rakenne on hieman sekava. Lukemista olisi voinut helpottaa esimerkiksi aikajanalla, johon olisi koottu olennaisimmat tapahtumat.

Kirjan loppuosa soveltuu hyvin kulttuurimatkailijoille. Se valottaa Puolan historiaa neljän kilometrin kävelyretkellä pitkin Varsovan historiallista Kuninkaantietä. 

Antti Blåfield ja Erja-Outi Heino: Puola on samaa maata. 312 sivua. Siltala, 2025.