Tanssia kuoleman varjossa
On valtava työ ottaa haltuun meksikolaisen taiteilijan Frida Kahlon traaginen ja vivahteikas elämä ja puristaa se kahden tunnin esitykseen. Sen käsikirjoittaja ja ohjaaja Anne Rautiainen taitaa – ja turhankin hyvin – Tampereen Työväen Teatterin Frida-näytelmässä.
Esitys, varsinkin ensimmäinen puoliaika, jää pitkälti elämäkerralliseksi pikakelaukseksi.
Rautiainen vyöryttää näyttämölle kronologisesti koko joukon Kahlon elämäntapahtumia. Kahlon omintakeinen sisäinen maailma jää esityksessä toissijaiseksi, vaikka juuri se teki hänestä maailmankuulun taiteilijan.
Näytelmässä toistuu Kahlon toteamus, jonka mukaan hänen elämässään on ollut ”kaksi onnettomuutta, raitiovaunuonnettomuus ja Diego, joista Diego on pahin”.
Tuntuu luontevalta, että Rautiainen keskittyy Kahlon ja tämän suuren rakkauden, taiteilija Diego Riveran myrskyisään suhteeseen. Rivera oli ”luonnonvoima”, tunnettu naistenmies, jonka uskottomuus ajoi Kahlon epätoivon partaalle.
Liikenneonnettomuuteen Kahlo joutui 18-vuotiaana. Metallitanko lävisti hänen kehonsa ja vahingoitti selkärankaa. Jatkuvista kivuista kärsinyt taiteilija purki tuntojaan teoksiinsa.
Siksi on hämmentävää, että Fridassa Kahlo tanssii ja ilakoi onnettomuuden jälkeen. Kivut nousevat esiin vasta toisella puoliajalla, ja silloin varsin alleviivatusti.
Rautiaisen Frida sai kantaesityksensä Kuopiossa 2016. Tampereen tulkintaa on uusittu ja näyttelijät ovat vaihtuneet, mutta taiteellinen työryhmä on pitkälti alkuperäinen.
Vaativa päärooli on eläväisen Elsa Saision, joka muistuttaa hämmästyttävästi Kahloa. Saisiolla on hieno ääni, ja hän yltää Kahlon tunteisiin parhaiten laulamalla. Vastinparinaan hänellä on Pentti Helin, hyvä suoritus häneltäkin.
Kuolema on läsnä. Se kulkee Saision vierellä nukettajan kuljettaman luurangon hahmossa, aluksi uhkaavana ja vaarallisena, lopuksi lohdullisena.
Niukka lavastus saa värikylläisyyttä Kahlon ja tanssijoiden meksikolaisista puvuista.
Terästettynä, siis keskittymällä Kahlon kehittymiseen taiteilijana, Frida voisi olla sangen upea teos. Nyt päällimmäisenä mieleen jäivät näyttelijä Petra Karjalaisen intohimoiset espanjankieliset laulut, joita muusikko Tuomas Luukkonen säesti taitavasti kitaralla.
Anne Rautiainen: Frida. Tampereen Työväen Teatteri (Hämeenpuisto 28–32, Tampere) 4.5. asti.